Poroskooppi

Huhhuijaa, olipahan viikonloppu. Ajattelin rustata tänään hieman vapaammassa muodossa kirjoitetun artikkelin tyngän kuluneesta viikonlopusta.

Ihan ensialkuun täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen SM-kisojen paluusta. Olen aina mieltänyt sen ylivoimaisesti vuoden parhaaksi turnaukseksi, jolle myös PT:t ja Worldsit kalpenevat mennen tullen. Se ei ole vain turnaus vaan paljon paljon enemmän. SM-kisat ovat tapahtuma, jossa näkee niin monia vanhoja tuttuja vuosien varrelta, joihin ei valitettavasti muulloin ikinä tule törmättyä. Minulla, kuten varmasti monella muullakin, oli pieni huoli miten Smökin lämmin ja nostalginen SM-kisojen henki saadaan tuotua esille uudessa lokaatiossa, Kattilahallissa. Näin jälkikäteen voinkin ilolla todeta, että Eetu ja Mikko onnistuivat tapahtuman järjestämisessä mielestäni erinomaisesti. Iso kiitos molemmille SM-kisojen henkiin herättämisestä!

Valmistautuminen SM-kisoihin alkoi muutama viikko sitten Standardin testauksen muodossa. PT:n ”De facto” paras dekki oli GW Tokens, jonka kasasin Modossa pikapuoliin PT:n jälkeen. Dekki tuntui erinomaiselta ja toimi kuin junan vessa konsanaan. Muutamaa modoliigaa ja 14-1 rekordia myöhemmin tein päätöksen pelata GW Tokensia Poro Tourilla. Kyseinen turnaus meni omalta kohdaltani tuloksien valossa varsin keskinkertaisesti. Menin pelatut matsit 4-2, joka ensimmäisen kierroksen byen voimin riitti 12. sijaan.

Poro Tourilla pelattiin suhteellisen paljon WW Humaneita ja erinäisiä Rites dekkejä, joista molemmat tuntuivat GW Tokeneille varsin epäsuosiollisilta match upeilta. Tämän tiedon myötä oli selvää, että tarvitsin toisen dekin SM-kisoja varten. Ajellessani kotiin turnauksen päätyttyä mietin pyörittelin metagamea päässäni ja pohdin päätyväni pelaamaan joko WW Humanseja tai Esper Dragonsia skaboissa. Reilua päivää myöhemmin GP New Yorkin tulokset ja dekkilistat tulivat julki ja turnauksen voittaneen Seth Manfieldin BW Control näytti täydelliseltä dekiltä Suomen metagameen. Lähdimme tuunaamaan dekkiä yhdessä Mikko Airaksisen kanssa ja päädyimme lopulta seuraavaan versioon SM-kisoja varten.

Limitedin osalta minulla oli turnaukseen tultaessa todella hyvä fiilis. Olin pelannut formaattia paljon sekä modossa että livenä team draftien muodossa. Kaikenkaikkiaan SOI Limited on mielestäni formaattina todella hyvä ja monipuolinen, siinä voi draftata sekä pitkälle vietyjä synergiaan pohjautuvia dekkejä että hyvän curven omaavia aggrodekkejä. Itse suosin näistä jälkimmäistä optiota. Arvioisin, että noin 80% draftaamistani dekeistä ovat kahdella Naya Shardin väreistä. SM-kisoissa selkeänä tavoitteenani oli suoriutua Limited-osiossa 5-1 tai paremmin.

SM-kisaviikko hurahtikin silmän räpäyksessä ja löysin itseni perjantai-iltana puolen yön holleilla miettimässä mihin matchuppiin dedikoisin viimeiset sideboard slottini. Myös Fantasy SM kuponki lähti hyvissä ajoin matkaan Juha Ihoselle n. 20 min ennen deadlinea. Löin lopulliset korttivalinnat pikkuhiljaa lukkoon ja painuin pehkuihin. Sängyssä venähti vielä tuntonen muistellen menneitä kisakokemuksia vuosien varrelta. Good times.

Skabat alkoivat perinteiseen tapaan kolmella kierroksella Standardia ja omalta osaltani ensimmäiset kierrokset vierähtivät suhteellisen kivuttomasti. Nostin hyvin, ei tarvinnut mulligoida sekä landeja ja spellejä nousi molempia sopivisissa määrin. Magic on mukavaa hyvinä päivinä. Seuraavana oli vuorossa Limited ja ensimmäinen drafti. Ylävirrastani löytyi Roope Metsä ja itse pässäsin Jani Lindroosille. Drafti etenikin hyvässä yhteisymmärryksessä ja kaikille löytyi omat värit, Jani oli UG:lla, minä WR:llä ja Roopu UB:lla. Draftin jälkeen olin tyytyväinen omaan dekkiini, pidän WR Aggroa formaatin parhaana dekkinä. Dekissäni oli hyvä curve, muutama removali ja useita jönttiä. Näillä eväillä arvioin dekkini olevan vahvaa 2-1 materiaalia. Omaksi harmikseni hävisin edellämainituille herroille kummallekkin vuoron perään 2-1.

Lähes tulkoon poikkeuksetta turnauksessa tulee se tietty epäonnistumisen hetki, jonka myötä täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja skarpata. Näiden kahden kierroksen jälkeen oli minun turnaukseni kasvojen pesun paikka. Pelasimme Ari Hämäläisen kanssa draftin 0-2 tilanteessa vastakkain ja kahden suhteellisen tiukan pelin jälkeen 1-1 tilanteessa mulligoin kolmanteen peliin kuuteen korttiin ja päätin pitää vahvan 1-landerin drawlta. Päädyn missaamaan toisen ja kolmannen land dropin ja tuskan hiki alkaa hiipua otsalle. Olin epäuskoinen, että menisin 0-3 varsin kelvolliseksi mieltämälläni WR dekilläni. Onnistuin kuitenkin ihmeen ja kumman kautta kipuamaan takaisin peliin back-to-back landeilla Arin kamppaillessa kolmannen värinsä puutteen kanssa. Peli kesti varmasti kymmenen vuoroa lisää, mutta onnistuin lopulta voittamaan matsin todella tiukan väännön jälkeen. Toisen onni on toisen epäonni ja Ari ymmärrettävästi olikin todella harmissaan 0-3 draftista täydellisen Standard startin jälkeen.

En voi missään tapauksessa sanoa, että olisin ollut etukäteen tyytyväinen 1-2 tulokseen ennen draftia. On mielenkiintoista kuinka näkökulma ja suhtautuminen tilanteeseen voi muuttua niin vahvasti yhdessä silmän räpäyksessä. Oltuani ”veitsi kurkulla” 0-3 resultin partaalla ja kammeta sieltä voitto, oli huippuhyvä tunne ja tiesin, että tässä oli minun turnaukseni käännekohta.

Seuraava drafti oli osaltani varsin hankala ja eri värejä tunnustellen minut forcattiin ensimmäisen pussin loppupuolella UG:lle vitospikin Solitary Hunterilla ja kuutospikin Startled Awakella. Tämän jälkeen näyttikin hyvän aikaa siltä, että olin löytänyt avoimet värit mm. kakkospussin viitospikin Forgotten Creationin ja viimeisen pickin Drownyard Explorerin muodossa. Viimeinen pussi olikin sitten karvaa vaille katastrofi omalta osaltani. Itse sain raapia viimeisiä subpar playableja dekkiini pässäten todella myöhäisiä Fiery Tempereita ja muita punaisia herkkuja. Tässä vaiheessa oli selvää, että draftissa oli käynyt jotain varsin sekavaa. Tätä vahvisti useiden kanssapelaajieni tuskaiset ilmeet ja pään heilutukset draftin loputtua. Tiesin, että jollakulla podissa oli kuitenkin todella vahva punainen aggrodekki. Sormet ristissä toivoin, ettei minun tarvitsisi pelata kyseistä dekkiä vastaan hitaahkolla nollan combat trickin UG:llani.. Kuinka ollakaan, ensimmäisen kierroksen vastustajallani oli erinomainen BR Aggro loputtomilla poistoilla. Hävisin toisen pelimme malliin R2 Gibbering Fiend, R3 Pale Rider of Trostad + Fiery Temper omaan 2-droppiini, R4 Voldaren Duelist, R5 Lightning Axe + Fiery Temper. Onnistuin kuitenkin varastamaan ensimmäisen ja kolmannen pelin loputtomien lankkujeni avulla, molemmilla kerroilla millaten vastustajani hengiltä Startled Awakella. Näin päivä tuli päätökseen 5-2 rekordissa varsin hyvissä tunnelmissa tietäen, että podin mitä todennäköisimmin paras dekki oli jo selätetty.

Sunnuntaina olikin uusi päivä ja uudet kujeet. Lyhyesti kuvailtuna sunnuntai oli päivä, joilloin Magickin pelaaminen oli ”mukavaa”. Homma lähti käyntiin voitolla ja tasurilla draftin puolella. Olin todella tyytyväinen 2-0-1 rekordiin draftidekkini huomioon ottaen. Seuraavaksi olikin vuorossa eliminaatiorundit Standardin puolella, 3-0 tuloksella Top 8 paikka oli varma, mutta samanaikaisesti jo ensimmäinen tappio tarkoitti laulukuoroon liittymistä. Olin kuitenkin todella vakuuttunut Standard dekistäni ensimmäisessä osiossa ja lähdin sen siivittämänä luottavaisin mielin topkasijahtiin. Voitin tiukahkot matsit Andrei Häyrystä ja Joose Hakosaloa vastaan, jonka jälkeen pääsimme pelaamaan Teemu Myllysen kanssa kameran alla ”win 'n' inin”. Ensimmäinen peli olikin aikamoinen nailbiter, jonka onnistuin voittamaan melkoisen maratonin jälkeen muutaman viimeisen elämänpisteen turvin. Toisessa pelissä Teemulla pakka tarjoili mulliganin jälkeiset heikot nousut ja SM-kisojen Top 8 muuttui jälleen kerran haaveesta todeksi! Pidin kuitenkin todellisen tavoitteen alati mielessä ja high-fivejen jälkeen ajatukset siirtyivät kolmeen jäljellä olevaan matsiin askel kerrallaan.

Quartereissa vastaan asettui Mika Roinisto BW Eldrazeilla. Ylimääräisen kipinän matsiimme toi edellisten SM-kisojen (2011) kohtaamisemme, niin ikään Top 8:ssa. Tuolloin Mika oli parempi pelein 3-0, vaikka silloinen match-up oli minulle selkeästi suosiollinen. Edelliskerrasta oli siis kieltämättä jäänyt jotain hampaankoloon. En ollut aiemmin pelannut BW Eldrazeja vastaan omalla dekilläni ja olinkin hieman epävarma mitä odottaa match upilta. Mulligoituani neljään ensimmäisessä pelissä, mieleen auttamatta hiipi 2011 vuoden Top 8:n tapahtumat.. Oliko Mikasta kehkeytynyt jonkin asteinen nemesis minulle? Neljän kortin käteni tarjoili kaksi landia ja kaksi languishia, jonka luonnollisesti pidin. Mika pelasi muutamat Knight of the White Orchidit pieksuille ja muutamaa vuoroa myöhemmin myös Thought-Knot Seerin. Seer vei Languisheista toisen mutta yhden jäädessä vielä käteen Mika muutti ritarinsa Declatariolla Clueiksi. Poistin TKS:n Languishilla ja voitin tästä alkaneen top deck skaban Secure the Wastesin, Shambling Ventin ja Westvale Abbeyn turvin. Kävi ilmi, että dekkini oli hyvin positioitu etenkin preboard peleissä, kun voitin toisen pelin helpohkosti pelaten isomman control dekin roolia. Sideboardin jälkeiset pelit menivät 1-1 ja näin voitin matsin 3-1.

Semeissä vastaan asettui David Farkas, jonka kanssa meillä oli todella tiukat ja top dekkien täyteiset pelit kameran alla. Hieman antikliimaksina loppuna varsin lennokkaalle matsille toimivat Davidin viimeisen pelin manaongelmat, jonka turvin vein matsin viidessä pelissä. Pahoittelin Davidille tätä, ja toivotin paremmat pelionnet pronssiotteluun. Tästä huolimatta olin luonnollisesti todella tyytyväinen päästessäni SM-kisojen finaaleihin, näin lähelle titteliä en ollut koskaan ennen yltänyt.

Finaaleissa odotti vastassa Roope Metsä, joka on pelannut Magickia ymmärtääkseni vasta muutaman vuoden ajan. Olen todella vakuuttunut Roopen huikeasta kehittymistahdista Magicin parissa. Muistan hyvin oman pelaamiseni tason kahden pelivuoden jälkeen ja Roope on maileja sitä tasoa edellä. Ei todellakaan ole vähättelyä, jos sanon että finaaleissa pelattiin koko rahan edestä. Matsi tulee löytymään Hitboxista kokonaisuudessaan, joten en lähde sen syvällisemmin analysoimaan pelejä erikseen. Matsin käännekohtana mieleen iskostui mieletön kakkospeli, jota en todellakaan uskonut voittavani. Matsi päättyi lopulta 3-1, jonka jälkeen kroppani läpi virtasi sanoinkuuvamaton onnistumisen ja helpotuksen tunne. Voitin Suomenmestaruuskisat!

Loppuhaastattelut ja palkintojen jaot menivät aika epätodellisissa tunnelmissa, joista ei jäänyt juurikaan kiinteitä muistikuvia. Tiedostin saavuttaneeni jotain mikä on ollut pitkäaikainen unelmani, mutta se ei ollut, eikä vieläkään ole, täysin realisoitunut mielessäni. Kiitos kaikille onnitelleille ja turnausviikonloppuna tsempanneille, se merkitsee paljon!

Sami Häggkvist