Olen käsitellyt artikkeleissani viime aikoina pääasiassa Cardfight Vanguardia, mutta uusia turnauksia odotellessani ajattelin kertoa toisesta pelistä, jota olen entisellä kotipaikkakunnallani pyörittänyt. Yu-Gi-Oh! on jokseenkin monimutkainen keräilykorttipeli, jossa on paljon pieniä yksityiskohtia, mutta tässäpä pintaraapaisu pelin sisältöön!

Pelin juuret animaatiosarjassa

Yu-Gi-Oh! perustuu japanilaispeleille tyypilliseen tapaan samannimiseen animaatiosarjaan. Animessa Yugi Mutou on yksinäinen, kiusattu ja epävarma poika, joka on saanut isoisältään matkatuliaisina Egyptin muinaiskaivauksilta Millenium Puzzle -nimisen esineen, joka on nimensä mukaisesti palapeli. Ratkaistuaan palapelin viimein eräänä iltana Yugiin fuusioituu muinaisen faarao Atemin henki, joka muistuttaa Yugia ulkonäöltään, mutta on paljon itsevarmempi. Atemin avustamana Yugi selvittää ”toisen minänsä” taustaa ja kehittyy pelaajana ja ihmisenä, saa ystäviä, voittaa turnauksia ja pelastaa maailman uudelleen ja uudelleen. 

Yu-Gi-Oh:n tarina kertoo tiivistetysti pojasta, joka nousee kaikkien tietoisuuteen pelitaidoillaan ja pelastaa lopulta maailman pelaamalla Yu-Gi-Oh:ta pahiksia vastaan. Jokainen kausi on omalla tavallaan kuitenkin hieman erilainen erilaisine henkilöhahmoineen ja vastavoimineen. Animen seuraaminen on pelaajan näkökulmasta yhtä hyödyllistä, kuin Vanguardissakin; uusimmat jaksot näyttävät usein ennakkoon tulevia lappuja, joten katsojat saavat hieman etukäteistietoa tulevista seteistä. Kaikkia kortteja ei kuitenkaan julkaista.

Yu-Gi-Oh!-anime on pyörinyt vuodesta 2000 Japanissa ja 2001 USA:ssa. Siitä on viisi eri pääsarjaa. Sarjasta on tällä hetkellä myös neljä leffaa: Yu-Gi-Oh! The Movie (1999), Yu-Gi-Oh! The Movie: Pyramid of Light (2004), Yu-Gi-Oh! Bonds Beyond Time (2010), Yu-Gi-Oh! The Dark Side of Dimensions (2017, trailereita pyörii jo netissä).

Yu-Gi-Oh! tarkoittaa japaniksi vapaasti käännettynä Pelien Kuningasta.

Monimuotoinen korttipeli

Yu-Gi-Oh! (tuttavallisemmin YGO) on peliyhtiö Konamin kehittämä peli, jossa pelaajien tavoitteena on iskeä vastustajan 8000 elämäpistettä nollaan. Useimmin tämä tapahtuu hyökkäämällä hirviökorteilla, mutta voittaa voi myös kahdella muulla tavalla; jos vastustajalta loppuvat kortit pakasta, kun tämän pitäisi nostaa tai jos jonkin kortin efekti sanoo, että voitat pelin. Hirviöiden hyökkäyspisteet lähtevät sadasta, mutta kasvavat enimmillään niin suuriksi, että vastustajan kaikki elämäpisteet on mahdollista lyödä pois kerralla. Tavanomaisempaa kuitenkin on, että vastapuolen elämäpisteet kulutetaan loppuun kentällä olevien hirviöiden yhteenlasketulla voimalla.

Yu-Gi-Oh:ssa on kolme peruskorttityyppiä: Monsterit (hirviöt), Spellit (loitsut) ja Trapit (ansat).

Monsterit

Monstereita kutsutaan pelin aikana kentälle joko ”normaalisti” tai erikoiskutsumalla. Normaalia, eli kädestä kutsumista voi tehdä kerran vuorossa, kun taas erikoiskutsumista voi harjoittaa rajoittamattomasti niin paljon, kuin pystyt ja haluat. Erikoiskutsumisen tunnuksena on kortin teksti Special summon, jolloin kyseinen lappu kutsuu joko itsensä tai jonkin toisen kortin erikoiskutsumalla. Myös kaikki kortit, jotka tuot extrapakasta lasketaan erikoiskutsutuiksi. Extrapakan monstereita on neljä erilaista (Fuusio, Synchro, Pendulum ja Xyz) ja ne poikkeavat toisistaan paitsi efekteiltään, ne myös kutsutaan peliin kukin eri tavoin.

Kaikilla monstereilla on hyökkäys- ja puolustuspisteet. Perussääntö on, että monsteri voi hykätä vain hyökkäysasennossa, jolloin se käyttää hyökkäyspisteitä. Vastustajaan voi lyödä suoraan vasta, kun tällä ei ole kentällä omia monstereitaan. Puolustusasennossa monsteri käyttää puolustuspisteitä ja suojaa pelaajaansa iskuilta ja vahingolta, muttei takaa, että monsteri itse säilyisi hengissä. Monstereilla on myös erilaisia vahvasti pelin kulkuun vaikuttavia efektejä ja nimensä lisäksi myös tyyppi ja attribuutti. Tyyppi määrittää esimerkiksi onko korttisi kasvi vai kone ja attribuutti sen, lasketaanko monsteri vaikkapa valo- tai tulityypin kortiksi. Ominaisuudet on tärkeä panna merkille, jos haluat saada aikaiseksi tehokkaita komboja matsien aikana. Samoin kortin nimellä on merkitystä ja erilaisia nimien ryhmiä kutsutaan arkkityypeiksi. Näitä on lukuisia, joten valinnanvaraa on – allekirjoittanut pitää erityisesti konetyypin korteista ja arkkityypistä nimeltä Cyber Dragon, joka koostuu valo-attribuutin konekorteista.

Spellit

Spell- eli loitsukortit tekevät omalla vuorolla pelattuna hyödyllisiä asioita, kuten ”settaavat” (eli asettavat pöytään kortteja) omaa kenttääsi esimerkiksi kutsumalla monstereita tai nostamalla käteen lisäkortteja. Vaihtoehtoisesti ne voivat tuhota tielläsi olevia monstereita tai vastustajan takariviä, eli vastapuolen loitsukortteja, jotka on ”setattu” kentälle. Spell-kortit siirtyvät hauta-alueelle pelattuasi ne.

Trapit

Trapit, eli ansakortit, on suurimmaksi osaksi tarkoitettu häiritsemään vastustajaa tuhoamalla tämän kortteja, estämällä niiden aktivointia tai reagoimalla tietynlaiseen efektiin estäen vastustajan settailun tai häiriköinnin tapahtumisen. Ansat setataan kentälle ja ne voi aktivoida milloin tahansa alkaen seuraavasta vuorosta. Spell-korttien tapaan myös Trapit menevät hautaan efektinsä tapahduttua.

 

Pelin perusrakenne

Yu-Gi-Oh!-ottelu rakentuu pelaajien vuoroista. Kumpikin pelaajista pelaa oman vuoronsa ja passaa sitten vuoron vastapelaajalle. Näin jatketaan, kunnes jompikumpi voittaa tai häviää. Pelaajavuoro koostuu vaiheista eli phaseista.

Draw Phase: Nosta kortti pakan päältä.

Standby Phase: Yleensä mitään ei tapahdu, mutta jotkin korttiefektit viittaavat Standby-vaiheeseen. Näiden korttien efektit tapahtuvat tässä vaiheessa.

Main Phase 1: Tämä on tärkein vaihe. Tässä kohtaa voit normaalikutsua tai setata kerran ja erikoiskutsua monstereita niin paljon, kuin haluat ja pystyt. Myös loitsut voi käyttää tässä kohtaa. Ansoja (ja loitsuja) voi myös setata, mutta nykyään on suositeltavampaa asettaa ne myöhemmin.

Battle Phase: Toinen tärkeä vaihe. Battle Phasessa valitset yksi kerrallaan monsterin, joka hyökkää ja valitset kohteen, johon se hyökkää. Jos vastapelaajalla ei ole monstereita, voit lyödä suoraan häneen. Kun hyökkäyksen kohde on valittu, on hyvä kysyä vastustajalta, tuleeko häneltä vastausta. Jos vastausta ei tule, mennään damage steppiin, jossa voi aktivoida vain kortteja jotka vaikuttavat hyökkäys- ja puolustuspisteisiin ja kortteja, jotka negatoivat asioita (yleensä vastauksina edellisiin kortteihin). Damage stepissä lasketaan, paljonko vastustaja otti vahinkoa. Tämän jälkeen valitaan uusi hyökkäävä monsteri ja toistetaan prosessi, kunnes olet hyökännyt kaikilla kentällä olevilla monstereillasi, joilla halusitkin.

Main Phase 2: Battlen jälkeen saat tehdä samat asiat kuin ensimmäisessäkin Main Phasessa, mutta muista, että jos esimerkiksi normaalikutsuit tai settasit jo aiemmin, et saa tehdä niin enää uudelleen. Yleensä tässä vaiheessa kannattaa asetella ansat, jotka muuten olisivat mahdollisesti tuhoutuneet hyökätessäsi. 

End Phase: Ilmoitat vastustajallesi, että vuorosi on ohi ja hänen vuoronsa alkaa. Sitten vastapelaaja toistaa saman prosessin alkaen Draw phasesta. Ansoja, pikapeliloitsuja ja monsteriefektejä, jotka voi aktivoida vastustajan vuorolla, voi aktivoida missä tahansa vaiheessa. On myös hyvä muistaa, että pelaaja ei voi aktivoida ansoja tai pikapeliloitsuja vuorolla, jolla on asettanut ne kentälle. Pikapeliloitsuja voi pelata kädestään omalla vuorolla milloin tahansa. Pikapeliloitsun tunnistaa salamamerkistä Spell-sanan vieressä.

Lopuksi on muistettava, että monsteriefektit, joissa ei ole erityistä mainintaa vastustajan vuorosta, voi aktivoida vain omalla vuorolla ensimmäisessä tai toisessa Main phasessa. Laitan loppuun linkin viralliseen sääntökirjaan, josta voi käydä katsomassa yksityiskohtaisempia prosedyyrejä. Se on oikeasti hyvin tehty vihkonen!

Pakan rakenne

Pelaajan pakka koostuu minimissään 40:stä ja maksimissaan 60:sta kortista, jotka koostuvat yleensä edellisistä kolmesta korttityypistä. Pakan koko kannattaa aina pitää mahdollisimman pienenä, jotta nostat mahdollisimman usein suunnittelemasi kombot. Lisäksi pakanrakennuksessa on otettava huomioon virallinen bannilista, joka vaihtuu puolivuosittain. Listalla osa turhan tehokkaiksi nähdyistä korteista on kielletty kokonaan, osa rajoitettu yhteen, osa kahteen ja loput on sallittu maksimissaan, eli kolmessa. Listan idea on rajoittaa tiettyjen voimakkaiden pakkojen pelaamista ja antaa tilaa uusille ideoille. Rehellisesti sanoen tämä idealismi ei aina toteudu, mutta ainakin yritystä on.

Pääpakan lisäksi pelaajalla on viidentoista kortin sivupakka (side deck), johon voi laittaa kortteja, joita vaihdat pakkasi kortteihin matsien aikana erien eli duelien välissä. Esimerkiksi jos vastassasi on pakka, joka on vahva omaasi vastaan, voit ensimmäisen pelin jälkeen vaihtaa match-uppia helpottavia kortteja sisään ja ottaa pois sillä hetkellä vähemmän hyödyllisiä kortteja. Pakan ja sidepakan välinen kokoero ei saa koskaan muuttua, eli jos otat sisään kolme korttia, tulee pääpakasta poistaa kolme lappua.

Tämän lisäksi pakkaan kuuluu 15:sta kortin extra-pakka, johon laitetaan Fuusio-, Synchro- ja xyz-monstereita, joita erikoiskutsutaan yhdistämällä pääpakkasi monstereita. Ne ovat yleisesti ottaen vahvempia, mutta hankalampia saada kentälle. Pendulum-monsterit menevät kentältä tuhoutuessaan extra-pakkaan kuvapuoli ylöspäin ja ovat uudelleen kutsuttavissa kerran omassa vuorossa. Yleinen sääntö on, että pakan, siden ja extran on yhteenlaskettuna mukailtava bannilistaa, eli jos jokin kortti on rajoitettu yhteen, et voi pelata yhtä kappaletta sidessä JA yhtä pääpakassa, vaan ainoastaan toisessa.

Kentän perusrakenne - eri alueet

Deck Zone: Kentän oikeassa alakulmassa. Pakka lepää tässä.

Graveyard: Kentän oikeassa yläkulmassa. Käytetyt loitsut ja ansat sekä taistelun hävinneet ja materiaaleiksi käytetyt monsterit (eli kaikki käytetty tavara) menevät hautaan.

Monster Zone: Kentän ylälaitaa vasten. Viisi paikkaa monstereille. Jos kaikki viisi paikkaa on täynnä, et voi kutsua enempää hirviöitä kentälle. Voit kuitenkin esimerkiksi käyttää kentällä olevia kortteja yhdistääksesi ne extrapakan monstereiksi, jos kykenet. Näin saat enemmän tilaa kentälle.

Spell & Trap Zone: Monster Zonen alapuolella. Voit asettaa maksimissaan viisi Spell/Trap korttia. Jos kaikki viisi paikkaa ovat täynnä, et voi asettaa tai pelata loitsuja kädestäsi, etkä asettaa enempää ansoja.

Field Zone: Kentän vasemmassa yläkulmassa. Kenttäloitsut asetetaan ja pelataan tänne. Ne pysyvät kentällä ja antavat efektiään niin kauan, kunnes ne tuhotaan. Kummankin pelaajan on mahdollista pelata yksi kenttäloitsu puolelleen kenttää. Se vaikuttaa joskus molempiin ja joskus vain toiseen pelaajaan. Kannattaa lukea kortit!

Extra Deck Zone: Kentän vasemmassa alalaidassa. Kaikki extrapakan kortit aloittavat täältä.

Pendulum Zone: Kentän molemmin puolin. Pakan ja Haudan sekä Kenttäloitsualueen ja Extrapakan välillä. Pendulum-monsterit, jotka asetat loitsukorteiksi pendulumkutsuaksesi muita monstereita, tulevat tänne.

Tämä on sääntökirjan malli. Yleensä pelaajille käy ainakin hupipeleissä, että esimerkiksi pakan alla on hauta ja pakan yläpuolella on pendulum zone. Kunhan teet selväksi mitä on missäkin, se riittää.

Pelimuodot eli formaatit

Yu-Gi-Oh!:ssa voi tavallisen 1v1 duelin lisäksi pelata pareina 2v2 -matseja tai isommalla porukalla free for all -tyylisessä kaaoksessa. Pelaajan ei myöskään aina tarvitse pelata omalla pakallaan, sillä silloin tällöin myymälöissä järjestetään pre-release (eli prelissa-,eli sneak-) -tapahtumia, joissa pelataan ennen virallista julkaisupäivää pian julkaistavia kortteja. Sneak-paketit ovat loistava tilaisuus tutustua uusiin kortteihin hyvissä ajoin ennen tosipelejä.

Toinen pelimuoto on Sealed, jossa pelaajat rakentavat Sneak-tapahtumien tavoin pakan boosterien sisällöistä juuri ennen pelien alkua. Kortit voidaan myös draftata osallistujien kesken, eli valita ringissä istuen boostereista yksi kortti kerrallaan ja kierrättää pinoja kunnes viimeinenkin kortti on valittu ja uusi boosteri avataan. Kun kaikki kortit on draftattu, kukin pelaaja tekee omista valinnoistaan pakan, jolla kisataan muita samalla metodilla tehtyjä viritelmiä vastaan.

Omasta mielestäni draft on mielenkiintoisin formaatti, koska siinä pelaajien kokoelmilla ei ole väliä. Ainoastaan boosterituuri ja pakanrakennus- sekä pelitaidot merkitsevät.

Kuinka pääsen alkuun?

Yu-Gi-Oh! kannattaa aloittaa ostamalla Starter Deck. Aloituspakan mukana tulee paperinen pelimatto, jossa näkyy käytettävät zonet, ohjekirja ja tottakai pakka, jolla voi alkaa suoraan pelaamaan. Suositeltavaa on ostaa myös Korttisuojat uuteen pakkaasi, koska kortit kuluvat käytössä nopeasti ja jos niissä on silmäänpistäviä eroja, et voi pelata niillä turnauksissa ja niiden käyttö voidaan kokea epäurheilijamaiseksi myös kasuaalipeleissä. On huomioitava, että YGO-laput ovat pienempiä kuin esimerkiksi Magic- tai Pokémon-kortit, joten standardikokoisissa suojissa pelaaminen on epäkäytännöllistä. Osta siis suoraan sopivan kokoiset suojat.

Myös peliseuran löytäminen auttaa paljon ja tähän auttavat Tapahtumat. Kokeneemmat pelaajat voivat opettaa nopeasti käytännössä ne asiat, jotka lukevat sääntökirjassa, joten voit käyttää sääntökirjaa vaikka muistinvirkistämisoppaana, kun olet pelannut muutaman pelin. Konstikas puoli keräilyssä on, että aloituspakat ja Structuret Deckit ovat jossain määrin rajallisia verrattuna kaikkiin pelissä oleviin arkkityyppeihin, joten todennäköisesti joudut ostamaan pakkasi lisäksi läjän boostereita tai vaihtelemaan lappuja muiden pelaajien kanssa unelmapakkasi rakentamiseksi. Toisaalta tästähän keräilykorttipeleissä on kyse!

Korttien lisäksi pelissä tarvitaan arpakuutio tai kolikko arpomaan, kumpi saa päättää aloittajan, sekä kuusisivuinen noppa ja tokeneita. Tokeneille on olemassa omia kortteja, mutta tokeniksi käy myös mikä tahansa esine, josta näkee, onko se hyökkäys- vai puolustusasennossa. Pelaajan kannattaa aina pitää mukana niitä tarvikkeita, joita oman pakkansa pelaaminen vaatii, sillä vastapelaajilla ei välttämättä ole lainata niitä pelien ajaksi. 

Lisävinkkinä aloitteleville ja pidempäänkin pelanneille vielä tämä: kaikista tärkeintä on aina lukea kortti itse! En koskaan ole painottanut tätä kenellekkään liikaa: kannattaa lukea tarkasti mitä kortissa sanotaan. Jotkut kortit kiertävät perussääntöjä ja jotkut vaativat erityisolosuhteita, jotta niitä voi käyttää. 

Loppusanat

Siinäpä lyhyt katsaus Konamin luotsaamaan peliin nimeltä Yu-Gi-Oh! Peliä voi pelata tällä hetkellä esimerkiksi Helsingissä, Seinäjoella ja Tampereella, joista Helsingin liiga on aktiivisin. Muita paikkoja, joilla on ainakin historiaa pelin kanssa ovat Joensuu, Kouvola, Jyväskylä ja Oulu, joten jos pelaaminen kiinnostaa kannattaa kysyä paikallisista peliliikkeistä onko heillä pelaajia tai liigaa. Monipuolisesta pelistä jäi vielä paljon kerrottavaa, mutta pureudun uusiin aiheisiin seuraavassa artikkelissani. Seuraavaan kertaan!

Toni "Slayer" Ollila

Hyödyllisiä linkkejä:

YGO-wikia: http://yugioh.wikia.com/wiki/Yu-Gi-Oh!_Wikia
Konamin viralliset sivut: http://www.yugioh-card.com/uk/
Säännöt: http://www.yugioh-card.com/uk/gameplay/detail.php?id=789
Bannilista: http://www.yugioh-card.com/uk/gameplay/detail.php?id=1155