Näissä artikkeleissa käymme läpi Spiel 2014 -pelimessuilla kokeilemiamme lautapelejä, joista testaajilla ei ollut ennestään kokemusta. Arviot perustuvat yleensä yhteen pelikertaan ja porojen ensivaikutelmaan kustakin pelistä. Reissuraportin ja muut peliarviot löydät täältä.

Samurai Spirit

Julkaisija: Funforge
Pelaajamäärä: 1-7
Ikäsuositus: 9+
Kesto: 30 minuuttia
Teema: Fantasiajapani
Perusmekaniikka: Yhteistyöpeli
BoardGameGeekKliks!

Mennessämme kokeilemaan ulkoasunsa puolesta sympaattiselta näyttänyttä Samurai Spiritiä, saimme pelitovereiksemme pari ystävällistä brittipelaajaa. Löydettyämme vapaan pelipodin istuimme alas, demottaja saapui paikalle ja alkoi kertoa, mikä ensimmäisen nappulan pelitekninen vaikutus on. Tässä vaiheessa fiilis oli, että woah, jokin fluffifiilistely tai edes teemakuvaus voisi olla paikallaan ennen mekaniikkoihin pureutumista! Enimmät koko sääntöopetuksesta menikin ohi ja vaihdoimme vain pelitoveriemme kanssa pöllämystyneitä katseita. Kun alkubriiffi oli ohi, kiitimme demottajaa, avasimme sääntökirjan ja aloimme opetella pelin kulkua itse.

Kävi ilmi, että kyseessä oli fantasiateemainen yhteistyöpeli, jossa pelaajien ohjaama ryhmä samuraita suojelee kotikyläänsä vihollisia, eli ryöväreitä, ninjoja ja eeppisempiä silppureita vastaan. Suojeltavana on kylän puiset suojamuurit, asumukset ja niissä asustavat perheet sekä panoksena näistä onnistuneen kierroksen lopuksi saatavat kiitosbonukset. Jokaisella pelaajalla on oma samuraihahmonsa, jolla on jokin erikoiskyky ja joka lisäksi osaa tarpeeksi vahinkoa kärsittyään muuttua kovemmaksi eläinversioksi itsestään. Peliä pelataan kolme toinen toistaan vaikeampaa kierrosta ja päästään tavoitteeseen, tai sitten kaadutaan matkalla.

Itse pelaaminen tuntui simppeliltä; vuorollaan kukin nostaa vihollispakasta jonkinlaatuisen pahiksen, joista on tarkoitus kierroksen aikana saada kerättyä kolme symbolia (hattu, talo ja nainen) täyteen asettamalla sopiva lappu oman hahmokortin vasemmalle puolelle. Mikäli kyseinen symboli on jo saatu kerättyä, pitää pahis asettaa kortin oikealle puolelle ja sitten päihittää taistelussa. Useilla viholliskorteilla on lisäksi inha lisäefekti, joka voi aiheuttaa esimerkiksi puolustusten murentumista, lisää uhkia taikka rajoitteita pelaajien vuoroihin. Kun pahispakka on käyty läpi, kierros päättyy ja pelaajat saavat turpaan niiden symbolien osalta, jotka ovat jääneet tyhjäksi sopivista korteista. Esimerkiksi jos joltakin pelaajalta on jäänyt talosymboli tyhjäksi, palaa kylästä yksi kämppä roistojen tihutöiden seurauksena. Kierroksen lopuksi jäljellejääneet pelimerkit kuitenkin käännetään ympäri ja pelaajat saavat jakaa niiden kääntöpuolelta löytyvät bonukset keskenään. Palkintona hyvästä työstä voi olla esimerkiksi elämäpisteiden kerryttämistä tai haavamerkkien parantelua.

   

Aluksi vuorot ovat nopeita, lappuja kertyy ja pahiksia peitotaan. Pelikierrosten välissä vihollispakkaan sekoitetaan kuitenkin aina vaarallisempia kätyreitä ja vaikeusaste kasvaa vaihe vaiheelta. Pian pelaajien tulee osata käyttää hahmojensa erikoiskykyjä, jotka liittyvät usein kaverien jeesaamiseen kiperissä tilanteissa. Jotkut hahmot osaavat esimerkiksi nitistää kaikki parillisen luvun omaavat viholliskortit silmänräpäyksessä, kun taas joillekin kannattaa kerätä myllytettäväksi iso osa samoja numeroita. Vihollisia kannattaakin siis erikoiskyvyin siirtää pelaajalle, joka saa ne kätevimmin hoideltua.

Kun pelaaja kärsii tarpeeksi vahinkoa ollakseen yhden elämäpisteen päässä tajuttomuudesta, tämä muuttuu tehokkaammaksi eläinavatariksi. Tällöin hahmon elämäpistemaksimi nousee ja tämä saa jonkin erikoistaidon. Sen lisäksi siis, että kerätään "symboliresursseja" kylän suojelemiseksi, pelaajien tulee kottaa optimoida sisään tulevaa vahinkoa ja sitä, minkälaisista pahiksista se aiheutuu. Korttien kierättäminen, keskustelu ja ennakointi tuntuukin olevan tärkeä osa peliä. Osin peli kuitenkin tuntui vähän autopilottimaiselta, sillä pelivuoro koostuu satunnaisen kortin nostamisesta ja sen pelaamisesta vähän itsestäänselvällä tavalla, valinnanvapautta ei oikein tunnu olevan ennen tiukempien paikkojen ahdinkoa ja erikoisominaisuuksien käyttämistä. Pelin ulkoasu sen sijaan on kaunis ja kevyemmän sarjan yhteistyöpelejä ei ole liikaa. Ekan testin perusteella annettavaksi arvosanaksi julistettakoon siis 7+!

Marvel Dice Masters

Julkaisija: WizKids Games
Pelaajamäärä: 2
Ikäsuositus: 8+
Kesto: 20 minuuttia
Teema: Supersankarit
Perusmekaniikka: "Dekinrakennus" nopilla
BoardGameGeekKliks!
Tuotelinkki: Kliks!

Supersankariteemainen noppapeli Marvel Dice Masters oli viimeisiä messuilla testattuja pelejä ja se jäi hyvin mieleen kiintoisana kokemuksena. Pelistä kävi heti ilmi, että siinä olisi mahdollista kehittyä ajan myötä ja oikeiden valintojen tekeminen tietyssä vaiheessa peliä vaikuttaisi olennaisesti lopputulokseen. Aluksi oli kuitenkin helppoa syventyä demottajan ohjeistukseen ja fiilistelemään oman lempparihahmon erikoisnoppia.

Pelin konsepti on pakanrakennuspeleistä tuttu oman "poolin" optimointi ja mahdollisimman tehokkaan käden ja reservin rakentaminen. Dice Mastersissa kortit sen sijaan korvautuvat eri symbolein kuorrutetuilla kuusitahoisilla. Käyttöönsä pelaaja saa noppapussistaan kullakin vuorolla lajitelman keräämiään noppia, joilla voi joko tehdä vahinkoa, aktivoida erikoisominaisuuksia tai ostaa uusia noppia; kaikki riippuu silmäluvuista. Pelaajien on kuitenkin mahdollista ohjata kohtaloa haluamaansa suuntaan yhdellä re-rollilla joka vuoro. Kaikki tähtää kilpakumppanin elämäpisteiden kuluttamiseen loppuun.

Noppien sekoittaminen pussissa ja heittäminen pelimatolle tutkittavaksi on hauskaa ja vuorot ovat nopeita. Eri hahmoilla on omanväriset noppansa ja symbolit, jotka nopilla heittämällä saa aktivoitua hahmolle tunnusomaisia ominaisuuksia. Jotkin nopat ovat toisia kalliimpia ja ne ostaakseen on onnistuttava heittämään jo aiemmin kerätyillä nopilla oikeat symbolit (esimerkiksi nyrkki tai salama). Kun arpakuutiot on heitetty, ne siirtyvät pelimatolla eri vyöhykkeille sen mukaan, mitä ominaisuuksia on tullut hyödynnettyä. Kun pussi on tyhjä nopista, sekoitetaan käytöt uudeksi "pooliksi" ja peli jatkuu uudella satunnaiskourallisella.

Dice Masters tuntui yllättävänkin monipuoliselta ja haastavalta peliksi, jossa lähinnä heitellään noppia! Lisäksi suosittu sarjissankariteema antoi sille paljon lisäarvoa, sillä peli tietenkin tuntui hahmojenväliseltä kamppailulta. Peruspeliä myös markkinoidaan X-Men vs Avengers -teemalla ja ketäpä ei kiinnostaisi ottaa selvää, kumpi kyseisen matsin voittaisi? What If -sarjistilanteiden todistamista makoisampaa oli tietenkin vain pelitoverin päihittäminen messujen viimeisessä pelissä, sillä tästä sai palkkioksi bragging rightsit koko kotimatkaksi. Dice Mastersin pariin palataan uudelleen ja arvosanamme sille on 9!

Havainnollistava pelimatto ja hahmokortteja. Yksinkertaistetussa esittelyversiossa valintojen maailmaa oli vähän rajattu ja peliä pelattiin neljällä hahmokortilla täyden kahdeksan sijaan.

Osumaa tulee ja laiffit vähenee, vaan kohta ostetaan vihreät Hulk-nopat ja nuijitaan vihu hajalle.

Dice Masters -nopanheittely oli ensivaikutelmaansa isompi kokemus ja siitä tulisi esimerkiksi hyvä reissupeli monenkin matkan tarpeisiin.