×
Unfortunately we have no shipping options for United States.

King of New York Cover

Populaarikulttuurissa on aika vähän asioita, jotka herättävät yhtä paljon lapsekasta riemua kuin jättiläishirviöt. Ninjat, samurait, avaruusoliot ja -alukset ovat toki riemastuttavia, mutta jättimäisen hirviön saappaisiin hyppäämisessä on jotain tiettyä alkukantaista uhoa – kaikki paitsi tuhoaminen on turhaa. Mikä olisi parempaa, kuin tuhota New Yorkia jättigorillalla, -robotilla, -lohikäärmeellä, tai jättimäiseen sukelluspukuun pukeutuneella kalalla (hauskin hirviö-design hetkeen)? No tapella muita hirviöitä vastaan siinä samalla! Kuka on New Yorkin kuningas? Se kenellä on eniten voittopisteitä, daa.

King of New York on eräänlainen kehitellympi versio King of Tokyo -hittipelistä ja peleillä on paljon samankaltaisuuksia. Arvostelun lopussa vertailen lyhyesti molempia pelejä keskenään, mutta tästä tekstistä saanee suht hyvän käsityksen molempien pelien ideasta ja fiiliksestä.

King of New York on pohjimmiltaan yatzya. Pelaajat heittävät kuutta noppaa, jotka kertovat, mitä pelaaja voi vuorollaan tehdä. Pelaaja voi ottaa noppia sivuun ja heittää turhat nopat kahdesti uudelleen toivoen parempaa tulosta. Nopilla pelaaja voi joko hyökätä muiden hirviöiden kimppuun, kerätä energiakuutiota, parantaa haavojaan, tuhota kaupunkia ja armeijaa, saavuttaa ”supertähden” -aseman ja laukaista armeijan hyökkäyksen. Kun nopat on heitetty ja toiminnat tehty, voi pelaajan hirviö liikkua Manhattanille, josta saa voittopisteitä, tai vaihtaa kaupunginosaa, mikäli meno omassa lähiössä alkaa tuntua turhan hektiseltä. Pelaaja, joka saa ensimmäisenä 20 voittopistettä kasaan, voittaa pelin. Tai jos kaikki muut hirviöt ovat tippuneet pois pelistä.

King of New York Gameplay
Captain Fish, Drakonis ja Rob rellestämässä New Yorkissa. Pelilauta jakautuu eri lähiöihin ja kussakin lähiössä saa olla kerrallaan vain kaksi hirviötä. Eri lähiössä on myös omat rakennukset, joita tuhotaan.

Manhattanissa on aina oltava kuningas. Jos Manhattan on tyhjänä, joutuu pelaaja vuoronsa lopuksi siirtymään sinne kylvämään tuhoa. Kun pelaaja on Manhattanissa saa hän kerrytettyä voittopisteitä nopeaan tahtiin, mutta on altis muiden hirviöiden hyökkäyksille. Manhattanilta käsin hirviö taas voi kurmottaa muita pelaajia hyökkäyksillään. Jos Manhattanilla lymyävään pelaajaan hyökätään, voi tämä paeta Manhattanista, jolloin hyökkääjä ottaa kuninkaan paikan. Tasapainottelu Manhattanissa hengailun ja laitakaupungissa haavojen nuolemisen välillä on pelin keskeisiä taktiikoita ja tuo muuten kovin noppatuuripainotteiseen peliin kivaa ”push-your-luck” -meininkiä.

Mitä muuta nopilla sitten voi tehdä kuin lyödä ja parantaa haavojaan? Keräämällä energiakuutioita voi pelaaja vuoronsa päätteeksi ostaa kolmesta erikoiskykykortista haluamansa. Nämä kortit antavat hirviöille uusia kykyjä. Ostamalla esimerkiksi ”Extra Head” -kortin pelaaja saa käyttöönsä ylimääräisen nopan ja ”Shadow Double” -kortilla pelaajan tekemä vahinko tuplataan. Kortteja on kahdenlaisia: kertakäyttöisiä ja pysyviä bonuksia antavia.

King of New York Cards
Erikoiskykykortit ovat näyttäviä ja täynnä viittauksia tv-sarjoihin ja elokuviin. ”Statue of Liberty” ja ”Superstar” -kortit ovat eräänlaisia kiertopokaaleja, joita voi varastaa toisilta.

Tuhoamalla kaupunkia pelaaja saa bonuksia, riippuen siitä, minkä rakennuksen pelaaja tuhoaa. Tavalliset kerrostalot antavat voittopisteitä, voimalat energiakuutioita ja sairaalat parantavat haavoja. Kun rakennus tuhotaan, sen tilalle tulee armeijakalustoa, jotka ovat tietysti myös tuhottavissa. On kuitenkin syytä pitää mielessä kuinka paljon pelilaudalla on armeijan porukkaa. Mikäli pelaajan nopista paljastuu pääkalloja, tekee armeija vastahyökkäyksen. Jos pääkalloja on yksi, hyökätään vain noppia heittäneen pelaajan kimppuun, kahdella nopalla kaikki samassa lähiössä olevat hirviöt saavat pataan ja kolmella koko New York muuttuu sotatantereeksi. Jos siis pelaaja pistehimoissaan panee koko Bronxin matalaksi, voi seuraava nopan pääkallo nipistää pelaajan kymmenestä elämästä ison osan pois.

Heittämällä kolme tähtisymbolia, kiinnostuu New Yorkin mediatalot hirviön touhuista ja hirviö nimetään supertähdeksi. Nyt pelaaja voi kerätä helposti ja nopeasti voittopisteitä noppien tähtikuvioilla, joilla ei ilman supertähteyttä tee mitään. 

King of New York Monster
Pisteiden ja elämien kirjanpito hoituu kätevästi pahviläpyskällä, jonka alla olevia kiekkoja käänetään pisteitä saadessa. Muhkeita noppia varten kannattaa keksiä jonkinlainen noppakippo, sillä ne tekevät hirviöiden lisäksi vahinkoa myös puisiin pöytiin ja herättävät naapurit. 

On hämmästyttävää, kuinka Richard Garfield, pelin suunnittelija, on saanut yatzyn ympärille kehitettyä näin temaattisen ja hauskan pelin. Toisaalta kun pelin taustalla on noppavetoinen tuuripeli, on King of New York myös erittäin tuurivetoinen. Nopat sanelevat sen, mitä voit tehdä. Joillain korteilla voi noppia manipuloida, mutta taktikointia ja strategioita ei King of New Yorkissa oikein pääse pyörittelemään. Mutta se ei haittaa. King of New York on loistava filleri, joka toimii hyvin niin kolmella kuin kuudellakin pelaajalla. Toisaalta pelissä on pari hieman ristiriitaista ominaisuutta, joita moderneissa lautapeleissä pyritään yleensä välttelemään. Nimittäin ”downtime” ja ”player elimination”. Eli kun toinen pelaaja heittelee noppia, et voi tehdä vuorollasi muuta kuin katsella toisen pelaamista ja kun oman vuorosi suunnitelmat lepäävät täysin noppien harteilla, ei omaa vuoroakaan voi suunnitella etukäteen. Downtime King of New Yorkissa jakanee mielipiteitä, mutta minua se ei, outoa kyllä, juurikaan haitannut. Toisten pelaajien vuoroja on hauska seurata sivusta. Lisäjännitettä tuo armeijan hyökkäykset. Jos toinen pelaaja heittää kaksi tai kolme pääkallosymbolia, saattaa itsekin joutua armeijan hyökkäyksen kohteeksi. 

Player elimination taas kuuluu King of New Yorkiin kuin King Kong Empire State buildingin nokkaan. Ei peli toimi ilman sitä. Uhka siitä, että pelistä saattaa tippua pois hetkenä minä hyvänsä, tuo peliin loistavaa jännitettä. Teoilla on seurauksia. Jos kikkailet liian pitkään Manhattanilla muiden hirviöiden iskuista huolimatta, tulee leukaasi ennen pitkään sattumaan.

King of New York on King of Tokyon isoveli. Pelit ovat hyvin samankaltaisia, mutta New Yorkissa noppasääntöjä on muokattu hieman monimutkaisempaan suuntaan. Kun New Yorkin nopilla voi tuhota rakennuksia ja laukaista armeijan hyökkäyksen, kerätään Tokyon nopilla vain pisteitä. New Yorkin rakennusten tuhoaminen tekee pelistä paljon temaattisemman, mutta Tokyo on helpompi opettaa. Itse pidän enemmän New Yorkin temaattisuudesta, mutta Tokyo on myös hyvä peli.

Kuinkahan monta kertaa olen kehunut King of New Yorkia hauskaksi? No jatketaan samalla linjalla. King of New Yorkin järkyttävän isoja noppia on hauska heittää. Pelin supervoimakortit ovat hauskoja. Muita hirviöitä turpaan vetäminen on hauskaa ja on hauskaa myös saada turpaan ja tippua pelistä. Isot pahvihirviöt ovat hauskoja, mutta toisaalta tekisi mieli mennä lapsuudenkotiin tonkimaan vanhoja lelulaatikoitta, josko pahvimonsterit saisi korvattua muovisilla hirviöillä, joiden raajat liikkuvat, jotka nappia painamalla örisevät ja joiden silmiin syttyy valot.

 

 

 

 

Olen Aku Suomalainen, 26-vuotias lauta- ja videopelien ystävä Suomen Pariisista, Trusta.


Pelin henki -blogi kertoo lautapelien hienoimmista mekaniikoista: pelaajien kokemuksista! Blogi on tarkoitettu sinulle, joka uutta lautapeliostosta pohtiessasi olet törmännyt vain internetin sääntökatsauslautapeliarvioihin. Blogissa kerrotaan, miksi peli x on hyvä, miksi peliä x kannattaa kokeilla ja miltä pelin pelaaminen tuntuu – ilman sääntöjargonia.


Myös sinä, joka olet miettinyt, onko olemassa muita lautapelejä kuin Monopoly ja Alias, tutustu esittelemiini peleihin ja totea tämän jälkeen "kas, onhan niitä" ja innostu harrastuksesta! Pelaan niin massiivisia sotapelejä kuin kevyitä seurapelejä, joten teksteissäni tulee olemaan sopivia pelejä moneen makuun.


Ja vielä sinä, joka pelaat vain videopelejä: lautapelit tarjoaa yhtä hienoja hienoja tarinoita ja nokkelia mekaniikkoja kuin videopelit, mutta lautapelikokemukset pitää jakaa kaverien kanssa. Hienoa eikö?