Loitsijan polku: Miten ottaa kaikki irti eri formaateista?

Jos päämääränä on pärjätä Standardissa, onko oman turnausmenestyksen kannalta mitään mieltä pelata muita formaatteja? Tuntuu oudolta ajatella, että tulevaan Store Championshipiin, Poro GP:hen, tai Magic Festiin voisi valmistautua pelaamalla jotain muuta formaattia kuin mitä itse turnaus edustaa. Ja mikäli kyse on nimenomaan kahden viikon päästä pidettävästä Standard-turnauksesta, Pauperiin ei välttämättä kannata alkaa kasaamaan gauntlettia vaan mennä suoraan asiaan ja käyttää kaikki aika parhaimman standard-pakan löytämiseksi ja hiomiseksi. Mikäli kuitenkin haet pitkän tähtäimen parannusta peliisi, muiden formaattien, jopa epävirallisten, pelaamisella on monia positiivisia vaikutuksia.

• 1. jakso: Loitsijan polku: Mikä on Magic: the Gathering?
• 2. jakso: Loitsijan polku: Miten aloittaa Magic: the Gathering?
• 3. jakso: Loitsijan polku: Magic: the Gatheringin värimaailma
• 4. jakso: Loitsijan polku: Magic: the Gatheringin korttityypit
• 5. jakso: Loitsijan polku: Magic: the Gatheringin avainsanat
• 6. jakso: Loitsijan polku: Ensimmäinen Magic: the Gathering pakka
  
• 7. jakso: Loitsijan polku: Pakka-arkkityypit Aggro ja Control
  
• 8. jakso: Loitsijan polku: Pakka-arkkityypit Combo ja Midrange
  
• 9. jakso: Loitsijan polku: Esittelyssä Commander ja Highlander
• 10. jakso: Loitsijan polku: Esittelyssä Standard ja Modern
• 11. jakso: Loitsijan polku: Esittelyssä Legacy ja Vintage
• 12. jakso: Loitsijan polku: Esittelyssä Sealed osa 1
• 13. jakso: Loitsijan polku: Esittelyssä Sealed osa 2
• 14. jakso: Loitsijan polku: Esittelyssä Booster Draft
• 15. jakso: Loitsijan polku: Miten ottaa kaikki irti eri formaateista?
• 16. jakso: Loitsijan polku: Ensimmäinen Magic: the Gathering -turnaus
• 17. jakso: Loitsijan polku: Isommat Magic: the Gathering -turnaukset
• Bonus: Opas Magic: the Gathering Arenan saloihin

Magicin eri formaattien tutkiminen ja niihin perehtyminen on päättymätön seikkailu.

Uuteen formaattiin siirryttäessä on jälleen mahdollisuus kokea sitä löytöretkeilijän riemua, jota meillä kaikilla varmasti oli kun aloittelimme pelaamista. Eri formaateissa on omat oudot korttinsa, jotka ovat nipin napin pelattavissa. Highlander on loistoesimerkki formaatista, jossa olen pelannut milloin Jeweled Amulettia ja milloin Gaea's Touchia. Yleensä vastapuoli kokee yhtälailla löytämisen riemua, kun tuollainen stäkkiin pamahtaa. Jopa vahingoniloa on havaittavissa, kun vastustaja kysyy epäuskoisena, onko sellainen LAILLINEN tässä formaatissa. Muistat varmasti, kuinka upeaa on, kun Standardiin tulee uusi sarja kortteja, ja kuinka tuoreilta kaikki interaktiot tuntuvat. Aina ei kuitenkaan tarvitse odottaa, että Wizards kaikessa viisaudessaan julkaisee uusia kuponkeja, vaan mennä merta edemmäs kalaan. Monet näistä kuvaannollisista kaloista ovat takuulla vähintään yhtä maukkaita kuin ne, joihin olet tottunut.

Itse opin rakentamaan pakkoja pelaamalla Highlanderia, korttiylivoiman tärkeyden ymmärsin Legacyssä ja combatin matematiikka kävi selväksi limitedissä. Näistä kaikista on apua missä tahansa MtG- formaatissa ja vielä pelin ulkopuolellakin. En sano, etteikö edellä mainitut taidot olisi mahdollista oppia pelaamalla vain sitä omaa lempiformaattia, mutta uuden perspektiivin saaminen ei haitanne asiaa. Älä kuitenkaan oleta, että opit asiat samalla tavalla kuin minä tai kaverisi. Highlanderissa ei ole mikään pakko rakentaa omia dekkejä pärjätäkseen, se nyt vain on minulle se mieluisin tapa.

Pelaamisen ilo on myös loistava alusta kokeilla jotain uutta. Jos Highlander tuntuu mukavalta formaatilta, mutta pidät sitä hukkaan heitettynä ajanvietteenä pelissä kehittymisen kannalta, huoli pois! Laajan empiirisen ja henkilökohtaisen mututuntuman perusteella osaan sanoa harrastuksesta nauttimisen korreloivan suoraan kehittymisen haluun.

Mikä monista vaihtoehdoista sopii juuri sinulle?

Luonnollisesti, kannattaa ryhtyä pelaamaan sitä, mikä miellyttää eniten. Vaikka limitediä ei pelattaisi hetkeen lainkaan, ei siihen käytetty aika ole hukkaan heitettyä, jos se vain aiheuttaa ilon väreitä. Monet pelaajat jakavatkin kiinnostuksensa limitedin ja constructedin välille. Jos toinen on toista miellyttävämpi, aloita vihreämmän ruohon etsiminen aidan siltä puolen. Conssiformaateissa joutuu monesti osallistumaan siihen formaattiin, jota paikallinen pelaajakunta suosii, eikä se aina mene yksi yhteen oman maun kanssa. Onneksi sopuun pyrkiminen on myös ollut ihmiskunnan historian suuria onnistuneita konsepteja!

Limitedissä uusin draft-formaatti usein sanelee tahdin. Tästä suurena poikkeuksena on Cube-draft. Cube on kuin Limitedin ja Constructedin välimuoto, josta voit lukea lisää Markuksen kirjoittamasta 'Magic Cuben ABC' -artikkelista. Kun tiedät korttipoolin suurin piirtein, sinun on mahdollista valita mieluisin strategia, ennen kuin kukaan on avannut ensimmäistäkään buusteria, vaikka pakan tarkka koostumus vielä siinä vaiheessa on epäselvä. Jos limited ei ole ennestään tuttu, Cube-draft lienee helpoin tapa aloittaa siihen tutustuminen. Se tarjoaa myös hauskan pelihetken, vaikka limited ei olisikaan mieluisin juttu. Toki tämä vaatii kaverin, tai tuttavan tuttavan, jolla Cube on. Innostuksen kasvaessa voi sitten rakentaa kokonaan oman Cuben. Magic Online on näppärä tapa kokeilla, josko oman Kuution kasaaminen olisi mielekästä. Tämä tutustumistapa on suositeltava etenkin silloin, kun omasta peliporukasta kukaan ei omista omaa Cubea.

Kaikki formaatit eivät välttämättä sytytä heti. Pidin nykyistä lempiformaattiani, Legacyä, pitkään tyhmänä tuuriformaattina. Tämä ajatus eli varsin pitkään, kunnes sinnikkäs peluu sai minut ymmärtämään ja arvostamaan sen vaativuutta. Mikäli peliporukkasi pelaa usein jotain sinulle tuntematonta formaattia, tartu tilaisuuteen päästä mukaan. Oma kiinnostukseni Legacyyn olisi varmasti jäänyt syntymättä, ellen olisi tiennyt sille olevan tarjolla peliseuraa. Sama pätee luonnollisesti kaikkiin muihinkin formaatteihin.

Pidän uusista formaateista ja etsin tilaisuuksia pelata niitä, mikä paljolti johtuu siitä, että rakastan pakkojen rakentamista. Uusi formaatti tarjoaa tallaamattomat polut luovuuden harjoittamiseen. En kuitenkaan usko tämän olevan ainoa syy, sillä pelitilanteissa koettu uutuuden viehätys haalenee ymmärrettävästi ajan ja ahkeran pelaamisen myötä. Kun ensimmäisen kerran pelaa kriittisen Mortifyn vastuksen Experimental Frenzyyn, fiilis on vahvasti erilainen kuin sitten kuudennellatoista kerralla. Kun uuden oppiminen vähenee, ainakin allekirjoittaneella mielenkiinto hiipuu vahvasti. 

Vaihtelu siis virkistää, ja sen lisäksi erilainen korttipooli ja eri tason interaktiot vaativat uuden lähestymistavan ongelmiin, joita ei muissa formaateissa juuri ole. Mikäli vastaavanlainen tilanne sitten tulee eteen standardissa, tiedät jo, miten näissä tilanteissa kannattaa toimia. Kokemus on valttia etenkin turnauksissa, joissa yhteen päätökseen ei voi käyttää kohtuuttomasti aikaa.

MtG:n rikkaasta historiasta napatut tiedon muruset silottavat myös tietä uuteen formaattiin. Kun standard rotatoituu, ja siihen tulee setillinen uusia kortteja, on moni tilanne ja pakka uusi. Näissä vereksissä tilanteissa saattaa muiden formaattien antaman arvokkaan kokemuksen kautta saada ratkaisevan etumatkan. Uusien korttien ja vastaavanlaisten, tai suoran reprintin, ennakolta tunteminen muissa formaateissa auttaa myös arvioimaan turnauskelpoisuutta.

Standardissa oleva monosininen tempo muistuttaa pelitavoiltaan paljon Legacyn tai Pauperin Delver-pakkoja, ja sen pelaaminen niistä opituilla taidoilla auttaa todella navigoimista vastuksen interaktion ympärillä ja ohitse. Tämä on merkittävä etu niille, jotka ovat pelanneet menestyksekkäästi Delveriä, ennen kuin siitä tuli standardin pakka. Siinä ei vastaavanlaista pakkaa ole nähty sitten, noh Delverin.

Henkilökohtaisesti olen juuri nyt kiinnostunut Premodernista. Lähes tuntematon formaatti pursuaa tutkimattomia synergioita ja uusia pelillisä ja pakanraknnuksellisia haasteita. Uskon, että kiinnostusta herättävät muutkin oman mukavuusalueen rajalla majailevat formaatit. Ehkä et ole koskaan pelannut Pauperia? Olen suorastaan kateellinen! Formaatti on tämän hetken monipuolisimpia ja viihdyttävimpiä  ja on kaiken lisäksi vielä aloittelijalle ystävällinen, ainakin mitä tulee pakkojen hintaan. Jos et tiedä, mistä aloittaa eikä Pauper ole tuttu, suosittelen varauksetta. Vaikka se ei olisi juuri sinun peliporukassasi suosittu, muutaman pakan hankkiminen ja varovainen kavereiden suostuttelu tiukan Modernin testauksen lomassa, voi johtaa aivan uudenlaiseen kokemukseen.

Koska täysin uuteen maailmaan lähteminen voi huolettaa, listasin muutamia formaattinsa ainutlaatuisutta korostavia esimerkkipakkoja, jotka tarjoavat hyvän tilaisuuden oppia uutta.

Legacy


Legacyssa pöytätilanne saattaa näyttää vaarattomalta, mutta todellisuus on kaukana siitä...

Legacy on taitointensiivinen formaatti, jossa piilotetun informaation kontrollointi on ensiarvoisen tärkeä. Siinä missä limited- formaateissa pelin johdossa olevan arvaa pikasilmäyksestä pöytätilanteeseen ja elämäkirjanpitoon, tämän analysoiminen on Legacyssa monesti paljon hankalampaa. Pelin lähes jokainen vuoro vaatii useita päätöksiä, osa pieniä, osa suuria. Pienetkin päätökset johtavat helposti perhosvaikutukseen, jonka lopputulema voi olla merkittävä. Ennen formaatin pelaamista en esimerkiksi miettinyt, missä järjestyksessä pelaan ländini, nyt tätä on formaatin luonteen takia pakko ottaa osaksi päätöksentekoa. Standardissa ländien väärä pelaamisjärjestys voi johtaa siihen, että otat vaikkapa turhaan kaksi vahinkoa shokkiländistä, mutta elämä silti jatkuu. Vastaavanlainen väärä sekvensointi Legacyssä saattaa hyvinkin Wastelandin jälkeen merkitä, että peli on käytännössä ohi, ja molemmat pelaajat alkavat kaivaa dekkibokseistaan sideboardia.

Itse formaatti on tällä hetkellä hassussa voimatyhjiössä. Deathrite Shamanin ja Gitaxian Proben menettäminen sotki monien pakkojen pasmat, jopa Miraclesin, joka ei pelannut kumpaakaan bännättyä korttia. Formaatti hakee yhä muotoaan kurssilta, jolle Deathrite Shamanin bännäämisen venyttäminen sen vei. Tällä hetkellä sitä voi pelata miten mielii, mutta Lontoosta kiirivät uutiset huhuilevat uudesta Mulliganista, joka toteutuessaan tekisi Vintagen Dredgestä umpihupaisan pakan.

Legacyyn vaikutukset ovat tätä pienemmät, mutta muutaman kortin combopakat nauttivat siitä, että jopa neljäänn mulligan suo hyvät mahdollisuudet päättää peli kakkosvuorolla tai jopa ensimmäisellä, toki vihakortit näitä vastaan löytyvät siinä tapauksessa helpommin. Leylinet voi mulligoida käteen (olettaen 4 kpl) varsin luotettavalta kuulostavalla 97% todennäköisyydellä. Olit sitten Dredge tai Reanimator, Leyline of the Voidiin pitää olla sidellä vastaus, mikä ei allekirjoittaneen mielestä kipinöi onnea. Mutta kaikki tämä tapahtuu vain, kun mulligan otetaan osaksi ruokaympyrää. En usko mulliganin muuttavan ratkaisevasti sitä, mistä pelaaminen kannattaa aloittaa. Sideboardilla muutokset saattavat näkyä vahvastikin, mutta se ei ole tämän hetken murhe.

Sneak and Show on mielestäni formaatin paras combopakka. Se ei ole niin räjähtävän nopea kuin Storm tai Reanimator mutta taistelee vihaa vastaan huomattavasti tehokkaammin. Hyvin harva yksittäinen vihakortti voittaa pelin sinua vastaan, ja suurin osa näistä tottelee Force of Williä, joka on koko formaatin kulmakiviä. Useat uudet pelaajat julistavat Force of Willin koko formaatin parhaaksi kortiksi. Oikeasti se on pakollinen paha, ja monet reilut pakat sideboardaavatkin sen pois peliin kaksi ja kolme, sillä näennäisen ilmaisesta Counterspellista saa maksaa kalliin hinnan. Juuri tässä pakassa sitä ei kuitenkaan kannata siirtää osaksi 15 kortin sivupakkaa, sillä se taistelee menestyksekkäästi vastustajan häirintää vastaan.

Sneak and Show on A + B -combopakka, eli tarvitset voittamiseen kortin kategoriasta A ja B. Yhdessä nämä tuovat usein murskaavan korttiylivoiman pelitilanteeseen tai voittavat pelin suoraan. Pyrit siis pelaamaan Show and Tellin tai Sneak Attackin, kun kädessäsi on joko Griselbrand (MtG:n paras mies #ChangeMyMind) tai Emrakul, the Aeons Torn. Vaihtoehtoisesti Show and Tell voi tiputtaa peliin Omnisciencen, joka kiertää monet inhottavat sidekortit, kuten Humilityn tai joskus jopa Ashen Riderin, jonka tarkoituksena on exilöidä sinun Show and Tellistä peliin läväyttämän korttisi. Jos sinulla on pelissä Omniscience, Cunning Wish voi hakea sideboardista Firemind’s Forsightin. Se taas etsii pakastasi Brainstormin, Impulsen ja toisen Cunning Wishin. Seuraava Wish hakee sideltä multi-format all-star staplen Release the Antsin. Impulsella taas etsit kalleimman mahdollisen kortin neljästä päällimmäisestä, ja Brainstorm asettaa sen vielä pakan päälle, jolloin Release the Ants tekee oletettavasti loputtomasti vahinkoa vastukseen ja, jos on tarve, kaikkiin vastustajan creatureisiin ja planeswalkereihinkin. Tämä kaikki voidaan tehdä vastauksena vaikkapa juuri Ashen Riderin triggeriin.

Pelin nopeasti trivialisoivan superuhan huijaaminen peliin on ikiaikainen traditio. Sneak and Show tekee sen Reanimatoria hitaammin, mutta bonuksena se ei hyödynnä Graveyardia lainkaan. Hautausmaan kanssa on helppo interaktoida monellakin eri sidekortilla, joista parhaat maksavat 0 manaa. Pakan pelaaminen on myös verrattain yksinkertaista formaatin kompleksisuden huomioon ottaen. Käytännössä haluat yrittää nopeaa Show and Telliä ensimmäisen tilaisuuden tullen, jolloin vastuksella ei ole keinoa taistella sitä vastaan, tai oma Force of Will on riittävä pakottaakseen kortin resolvauksen. Ja vaikka vastus voittaisi countteri-sodan, et menetä kuin sen yhden Show and Tellin tai Sneak Attackin, mikä on verrattain pieni hinta. Loppupakkasi koostuu nimittäin nyt formaatin parhaimmista cantripeistä, joka on yhteisnimitys korteille, jotka nostavat efektinsä osana kortin.

Formaatin parhaan kortin arvonimen voi antaa Ponder- ja Brainstorm - korteille. Ne ovat olennainen osa taitointensiivisiä pelejä ja takaavat, että manaongelmat eivät ratko pelejä niin usein kuin muissa formaateissa keskimäärin. Jos näiden kera häviät pelin, voit syyttää vain itseäsi ja jonkun Ponderin väärään aikaan pelaamista tai korttien väärin päin laittamista. Edellä mainittujen korttien lisäksi saat pelata Preordainia, joka on voimatasoltaan lähes edellisten veroinen. Toivottavasti pidät isojen mörköjen huijaamisesta taistelukentälle!

Highlander


Monet Commanderissa julkaistut kortit ovat löytäneet tiensä Highlanderiin. Yksi näistä on nelivärinen Atraxa, Praetors' Voice.

Highlanderiin kuuluu Legacymäistä piilotetun informaation hallintaa (mitä kohteita kädessä olevalle Green Sun's Zenithille pakassani on, mitä kortteja vastustajan pakka tyypillisesti pelaa, mikä kortti on suurin ongelma juuri nyt). Sen loistavaan kombinaatioon kuuluu myös vuosien varrella syntyneitä mekaniikkoja ja haastavaa combat- matematiikkaa. Highlander testaa pelaajia monella tavalla, ja sen pelaamisella on mahdollista kehittyä usealla osa- alueella, kaiken lisäksi se on hauskaa. Formaatin luonteesta johtuen, eivät pelit eivätkä pelitilanteet koskaan toista itseään. Vaikka formaatissa on pakkoja, jotka pyrkivät hallitsemaan varianssia pelaamalla mahdollisimman montaa saman tekevää korttia (esim. Monopunainen aggro Lightning Boltteineen ja Chain Lightningeineen), niitä ei ole pakko pelata ja näissäkin pelitilanteet pakollakin vaihtelevat. Highlanderissa saa kokemusta monen eri kortin pelaamisesta. 

Jos True-Name Nemesiksellä pitää ratkaista peli, on parasta olla voittavana osapuolena. Pelasin Highlander champseillä viime vuonna tätä samaa listaa, minkä Ravnicat ovat nyt päivittäneet muutamalla kortilla. Kipinäsota tuonee tullessaan kortin tai pari, Modern Horizons mahdollisesti enemmän.

Katselet siis pitkäveteiseltä näyttävää neliväristä midrangea, joka kuitenkin on kaikkea muuta kuin ikävä pelata. Mielenkiintoisia valintoja riittää koko matka pankkiin tai ainakin siihen asti, kunnes True-Name Nemesis tulee tiskiin ja trivialisoi koko homman. Pidän sinisistä korteista enemmän kun punaisista, sillä vastaavat goodstuff -pakat pelaavat usein sinisen sijaan punaista. Punaiselta jään kaipaamaan ainoastaan halpaa poistoa, mutta niin kauan kuin True-Name Nemesis on laillinen, otan niitä koko rahalla. Phantasmal Imagen kopioidessa TNN:n ei voi tokaista muuta, kuin että nyt mennään! Yhtäkin vastaan keskiverto boardstate on kyykyssä, kahta pelatessa menee viimeinenkin tolkku koko hommasta.

Pauper


Kor Skyfisher näki runsaasti peliä Zendikarin Standard-formaatissa. Nykyään taivaskalastajat liitelevät parveittain Pauperissa.

Pauper on uniikki tapa päästä nauttimaan voimakkaista loitsuista ja vahvoista synergioista. Formaatin uhat ovat usein pieniä, mutta pippurisia. Koska keinoja usean creaturen poistamiseksi ei juurikaan ole, joudutaan joskus siihen, että molemmilla pelaajilla on useita uhkia ja combatin kanssa pitää turvautua laskimeen. Formaatti antaa suhteellisen helposti korttietua sinisillä ja etenkin valkoisilla korteilla, mutta koska keskiverto kortti ei ole voimatasoltaan sitä, mihin vaikkapa modernissa on totuttu, korttiylivoiman kääntäminen voitoksi vaatii tavallista enemmän työtä. Pelit ovat monesti pitkiä, mutta mielenkiintoisia ja taitointensiivisiä. Formaatti on myös keskimääräistä anteeksiantavampi, sillä lumipalloefektin muodostavia voimakkaita kortteja, jotka pitäisi poistaa pelistä heti, ei juuri common-rariteetilla esiinny. Yhtiömme kiittää erityisesti planeswalkereiden vähyyttä. Tämä mahdollistaa sen, että pieneltä takamatkaltakin peliin voi vielä ehtiä mukaan ja vähentää yksipuolisia pelejä. Formaattia on helppo suositella pakkojen ollessa verrattain halpoja.

Boros Monarch on erilainen ja loistava esimerkki n.k. "durdlailusta". Taiot peliin yhden kortin nostavia vahvoja kortteja, kuten kahden manan manafiksereitä ja blankkoja, jonka jälkeen pelaat isoilla drawbackillä varustettuja valkoisia ukkoja ja teet hiukan tokeneita. Jossain välissä tajuat olevasi uusi kruununperillinen, ja muutenkin elämä on jännittävää. Koko tämän ajan sinulla on paljon kortteja kädessäsi, kiitettävästi mahdollisuuksia vaikuttaa peliin ja joskus pystyt jopa päättämään pelin, kun vihu täppää ulos pelaamalla 14 pistettä burnia vastukseen instanttina. Esimerkkilistassani on myös kappale Rally the Peasantsia, ei välttämättä sen takia, että se olisi todella hyvä kortti, vaan siksi, että pidän sen combo Battle Screechin kumppanina. Minua myös miellyttää ajatus siitä, että pelaan dekkiä, joka on samalla aggro, control ja combo. Dekki on hauska, uniikki ja todella hyvä, ja Kor Skyfisher on formaatin paras mies.! #ChangeMyMind

Modern


Arclight Phoenix on jokaisen Modern-pelaajan suosikki- tai inhokkilintu. Riippuen pelaako sitä itse vai sitä vastaan.

Modern on erilainen.

Modernissa on usein selkeä "tier1" - tilanne, jossa jokin tai jotkin pakat ovat sillä hetkellä selkeästi paremmat kuin muut usein pelatut pakat. Tämä tilanne vaihtelee, joskus nopeastikin. Suosittelen siis pelaamaan sellaista pakkaa, joka on itselle se mieluisin vaihtoehto tai pelaamaan sen hetkistä ykköspakkaa. Juuri nyt se on Izzet Phoenix (tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen vahvempaa jalansijaa ovat ottaneet Tron ja Humans), mutta tilanne voi hetkessä muuttua. Yritin pitkään pelata Modernissa omia kotikeitoksiani kuvitellen, että hiomalla ne mahdollisimman hyviksi ja  pelaamalla tiukasti hyvällä sideboardilla voisin voittaa parhaitakin dekkejä vastaan, mutta käytännössä se vaati enemmän tuuria ja erehdyksen kautta oppimista kuin minulla on kärsivällisyyttä. Tavallaan harmillista siis, etten voi Modernissa tehdä sitä mistä eniten pidän eli pakanrakentamista (kannattaa tsekata juuri nyt Modernissa pinnalla oleva uusi Neoform Combo). Oppitunti osoitti, kuinka turhaa ja epätoivoista minun oli yrittää lähestyä uuden formaatin ongelmaa pidättäytyen mukavuusalueellani.

Modern on kuin vuoristorata, siinä on ylä-, ja alamäkiä, eikä sen kyydistä pääse kesken matkaa. Turha pyristely pois ja nautit formaatista sen omilla ehdoilla!

Izzet Phoenixiin ei ole lisättävää. Se on saanut  median huomion, ja siitä ovat kirjoittaneet minua paljon paremmat pelaajat. Perusideana on pelata toisella tai kolmannella vuorolla kolme loitsua, joista yksi on Faithless Looting, joka laittaa discard pileen yhden tai kaksi Phoenixia. Vaihtoehtoisia tapoja voittaa edustavat Pyromancer Ascension ja Thing in the Ice, jotka sattumoisin myös suosivat instanttien ja sorceryjen pelaamista. Pakka on tavallaan reilu ja voittaa hyvin Delvermäisesti, joten aggro-controllin taitajat muiden formaattien puolelta ovat kuin kala vedessä linnut tulessa pakkansa kanssa. Sinänsä uniikista pakasta ei ole kyse, mutta Phoenix on monen mielestä parasta, mitä siinä formaatissa voi juuri nyt housuttomana pelata. Housut jalassa pelattaessa suosittelen Boglesia.

Premodern


Premodernissa saa pelata monia Legacyn voimakkaimpia kortteja, kuten Natural Orderia.

Premodern vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sanon vaikuttaa, koska yhtä turnausta lukuun ottamatta olen pelannut sitä vain kerran, ja senkin nuppi jumissa rankan työviikon jäljiltä. Kamalat manabaset, ylitehokkaat spellit ja Natural Orderin paras targetti on Verdant Force, kuka ei rakastuisi palavasti tähän konseptiin?

Koska minulta näin ollen puuttuu kokemuksen syvä rintaääni, en voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että tietäisin tarkkaan mistä puhun. Turnauksessa pelasin Pattern-Rectoria, jonka maindeck tuntui toimivan, mutta sideboard vaatii uusia suunnitelmia. Ajatuksena on pelata ekan vuoron Birds of Paradise tai Fyndhorn Elves, toisen vuoron Nantuko Husk ja kolmannen Pattern of Rebirth tai Academy Rector. Neljän manan juttu uhrataan Huskille, joka hakee joko suoraan tai Pattern of Rebirthin kautta Nantuko Huskin suussa useaksi pisteeksi voimaa muuttuvan Symbiotic Wurmin. Mikäli vastus ei blokkaa, Husk kykenee kaatamaan täysikasvuisen planeswalkerin kerta laakista. Kaipaisin keinon voittaa ilman combattia. Vanhat Extended-listat pelasivat Pandemoniumia ja Saproling Burstia, joka on 21 damagea ilman combat steppiä, mutta tuo combo vaatii Pandemoniumin ja Saproling Burstin pelaamista, joten ei kiitos. Mikäli maindekissä olisi keino saada elämää, olisi Sylvan Library helppo korvata Yawgmoth’s Bargainilla. Nykyisellään ei ehdi voittaa, ennen kuin pankkitililtä loppuvat varat ja Bargain lukottaa pois pelistä. Future Sight oli edellisiä parempi kortti, mutta johti ikävän usein mulliganeihin. Se kun vaatii koko aurinkokunnan edestä taivaankappaleita jonoon, jotta löydät manat pelata sen kädestä pöytään. En ole kovinkaan ihastunut Natural Order -pakettiinkaan, mutta lisäredundanssi on kiva mauste.

Sideboard on hirvittävää jätettä. Duressit, Form of the Dragon ja Engineered Plaguet ovat ainoat päteviltä tuntuvat kortit, mutta sen rakentaminen uuteen formaattiin on melkoista arpapeliä muutenkin. Suosittelen muokkaamaan sitä rankasti, etenkin jos tiedät tulevasta metagamesta jotain.

Kaikki olemme aloittaneet, koska Magic oli nannaa ja kiehtovaa. Olitpa sitten ammattilainen, tai sellaiseksi halajava, keittiönpöydän kauhu, kaikki piristymme ja hyödymme pienestä vaihtelusta!

Nähdään vaihtoehtoformaatin 0-2 pöydässä,

Janne Öhman

“Loitsijan polku” on Magicin opassarja, joka lähtee liikkeelle Magicin perusasioista ja etenee aina pakkojen rakentamiseen ja pelin strategioihin saakka. Uusi jakso julkaistaan joka perjantai Poromagian blogissa. Tervetuloa mukaan lumoavalle matkalle Magicin ihmeelliseen maailmaan! 

Ota haltuun myös seuraavat Magic-kanavat:

Kasuaalikorneri MTG - Magicin aloittaneille ja aloittamisesta kiinnostuneille suunnattu Facebook-ryhmä. Ryhmässä tiedotetaan Poromagian aloittelijaystävällisistä turnauksista ja tapahtumista. Ryhmä soveltuu myös hyvin peliseuran hakemiseen ja Magic-aiheisten kysymysten esittämiseen!

Poromagia MTG - Hieman kokeneemmille Magic-harrastajille suunnattu Facebook-ryhmä. Ryhmässä tiedotetaan tulevista turnauksista, kilpailuista, tapahtumista ja Magic-tarjouksista. Ryhmässä voi etsiä myös peliseuraa ja kortinvaihtokumppaneita