Arvoisa lukija, astu kanssani aikakoneeseen ja matkustetaan kesään 1997, jolloin nuorena ja innokkaana olin matkalla osallistumaan Magic: The Gatheringin suomenmestaruuskilpailuihin. Olin kuullut kilpailuista täysin sattumalta vieraillessani eräässä Mtg-aiheisessa purkissa (BBS, eräänlainen Internetin esiaste) ja purkin omistaja kysyi aionko osallistua sm-kisoihin. Innostuin kovasti ja kyselin lisätietoja, kuten missä kyseiset kilpailut järjestetään (Otaniemessä Servinmökillä) ja paljonko osallistuminen mahtaisi kustantaa, olisikohan hinta ollut viisikymmentä silloista markkaa.
Servin Mökillä eli Smökillä on pidetty lukuisat Magicin SM -kisat sekä useita muita suuria turnauksia vuosien varrella
Kuulin kisoista noin kolmisen kuukautta ennen niiden järjestämistä, joten värväsin mukaani pari vuotta vanhemman kaverini Tepon, jonka kanssa harjoittelimme kovasti pakkojemme kanssa, pelaten vain toisiamme vastaan. Mistään testaamisesta ei tässä vaiheessa voida puhua, sillä meillä molemmilla oli vain yksi pakka, Tepolla oli valkovihreä ja minulla sini-puna-musta, olimme sentään ymmärtäneet jakaa vähäiset korttivarastomme siten, ettei pakkojen väreissä olisi päällekkäisyyksiä. Tepon pakasta muistan, että siinä oli White Knighteja, Force of Natureita, Spirit Linkkejä (kombo!), Armor of Thornseja ja taisipa sideboardilla olla erinäisiä Circle of Protectioneita ja Disenchantteja. Oman pakkani parhaita herkkuja olivat mm. Black Knightit, Counterspell, Carrion Ants, Mundungu ja Icy Manipulator ja nimenomaan yksittäisinä kappaleina.
Näillä eväillä SM -kisoihin!
Matka Mäntsälän eteläosista Helsinkiin sujui rattoisasti bussilla, olin myös selvittänyt miten Helsingin keskustasta pääsisi pelipaikoille, ja vaikka bussikuski ei ensin meinannut myydä minulle lastenlippua niin onneksi mukaan tulleen passin heiluttelu auttoi tilanteeseen.
Perillä meitä odotti siihenastisen mtg-urani upein näky, koko mökin alue oli täynnä ihmisiä ja lähes joka pöydällä ulkona kuin sisälläkin oli käynnissä yksi tai useampi magic-ottelu. En voinut uskoa, että näin moni ihminen olisi näin innostunut samasta korttipelistä joka oli vajaata vuotta aiemmin saanut minut täysin pauloihinsa, enhän ollut ennen tätä päivää tuntenut itseni lisäksi muita pelaajia kuin Tepon. Kävimme ilmoittautumassa, saimme samalla DCI-numerot, ja istahdimme mökin ulkopuolella olevaan pöytään. Joku vanhempi herrashenkilö tuli kysymään haluammeko vaihdella kortteja, mutta eihän meillä poloisilla ollut mukana kuin pelipakkamme, pakkaani selattuaan hän kertoi että olisi kiinnostunut vaihtamaan minulta Lake of the Dead kortin, mikäli päätän lopettaa turnauksessa etuajassa. Kuulin samalla, että kortteihin kannattaisi hommata suojat, etteivät ne kulu niin pahasti pelatessa, joten kävimme ostamassa kymmenen markan hintaiset "lörppösuojat", myös kalliimpia Ultra Pron "jokerisuojia" olisi ollut tarjolla mutta koska en ollut täysin vakuuttunut suojien tarpeellisuudesta, en halunnut tässä vaiheessa sijoittaa näin suurta osaa matkakassastani moisiin turhuuksiin.
Korttisuojat ja DCI numero, muuta ei turnauspelaamiseen tarvitse. Nykyisin tulee pelattua vasemmanpuoleisilla paksummilla suojilla :)
Ensimmäisen kierroksen pairingsit postattiin seinille, ja tungeksimme muiden mukana niitä tutkimaan, onnistuin löytämään oman pöytäni ja vastustajakin oli paikalla. Pelitapahtumista ei näin 21 vuoden jälkeen ole kovin tarkkaa muistikuvaa, mutta se on selvää että sain takkiin niin, että tukka pöllysi. Vastustaja (joka planeswalkerpoints sivuston mukaan oli Mikko Lintamo, Suomen all-time pro points listalla sija 23) pelasi punaisia kortteja ja ihmettelin kovasti, että miten ihmeessä hän on saanut hankittua niin paljon samoja kortteja pakkaansa. Teppo onnistui saamaan ensimmäiseltä kierrokselta tasapelin, ja pidimme tätä käytännössä yhtä hyvänä kuin voitto, olivathan muut pelaajat varmasti paljon kokeneempia. Toiselle päivälle päästäkseen pitäisi ensimmäisen päivän seitsemästä kierroksesta voittaa viisi, ja ajattelin tämän vielä olevan mahdollista kunhan kaikkien vastustajien pakat eivät olisi yhtä hyviä kuin ensimmäisen vastustajani. Toisella, kolmannella, neljännellä ja viidennellä kierroksella minulle tulivat hyvin tutuiksi sellaiset kortit kuin Viashino Sandstalkers, Lava Hounds, Hammer of Bogardan ja Fireblast.
Liekö ihka ensimmäinen turnaus vaikuttanut nykyiseen mieltymykseeni pulttidekkejä kohtaan...
Ensimmäisen gameni voitin kuudennella kierroksella, kun vastustajan sinivalkoinen Ghost Shippehin, Island Sanctuaryihin ja Howling Mineihin perustuva pakka jäi jalkoihin kun sideboardiltani löytyi Benthic Djinnejä ja Merfolk Raiderseja. Kolmannessa pelissä pelasin pöytään Icy Manipulatorin, ja vastustaja kertoi minulle ettei se ole formaatissa laillinen. Sain vaihtoehdoiksi joko luovuttaa, tai hän kutsuisi tuomarin paikalle (toim. huom. älkää tehkö näin, kutsukaa se tuomari paikalle selvittämään asia). Totesin, että ehkä tässä voisi jo lähteä kotimatkalle kun Teppokaan ei ollut onnistunut lisäämään pistetiliään kuin toisella tasapelillä, ja päätin luovuttaa ottelun ja käydä kertomassa tuomaripöydälle että haluan dropata ja lähteä kotiin.
Icy Manipulator pisti turnaukseni jäihin lopullisesti
Rekordini turnauksesta oli siis tyylipuhtaasti 0-6 ja kotiin, mutta en osannut vielä tässä vaiheessa olla ollenkaan harmissani tappioista, vaan olin entistä enemmän haltioissani pelistä ja sen pelaajista ja päätin, että jonain päivänä minäkin tulen pääsemään sille myyttiselle "kakkospäivälle", mitä se sitten ikinä tarkoittakaan. Mukaan tarttui myös aimo annos oppia siitä, että pakkaan kannattaa laittaa paljon kopioita samoista (hyvistä) korteista, ja että kannattaa olla varma siitä, että pakan kortit ovat turnauksessa laillisia. Olin vaihtanut Icy Manipulatorin aiemmin itselleni puhelimen kautta sovittuna vaihtona, ja kun kysyin vaihtokaveriltani että "Onhan tämä Manipulator laillinen SM-kisoissa" niin vastaus oli ollut "tottakai". Otin myös opikseni, joskin hieman viiveellä, ja sittemmin siirryin pelaamaan formaatissa kuin formaatissa lähes pelkästään punaisilla pakoilla, joskus niillä jopa menestyen.
Jos vielä mietit, kannattaako tämän vuoden sm-kisoihin osallistua, niin toivottavasti tämä rohkaiseva tarina auttoi sinua tekemään sen oikean päätöksen, että todellakin kannattaa. Vaikka turnausmagic onkin erittäin kilpailullista, niin erityisesti sm-kisoissa pääsee aistimaan ihan erilaista tunnelmaa ja yhteisöllisyyttä, johon pienemmät turnaukset eivät välttämättä koskaan kykene. Toivottavasti siis nähdään Ravintola Blancossa syyskuun kahdeksantena!
https://poromagia.com/fi/events/1899/
-Hannu
--
Tämä artikkeli on osa Poromagian Road to Nationals blogisarjaa, missä julkaistaan muistoja SM -kilpailuista.
Osallistu keskusteluun MTG Suomi-foorumilla: https://mtgsuomi.fi/keskustelu/index.php?topic=71588.0