×
Unfortunately we have no shipping options for United States.

Adrenaline Lautapeli logo

Viime blogissa höpisin Freskosta. Leppoisasta, tyylikkäästä ja helposti lähestyttävästä työläistenasettelu lautapelistä. Nyt jatkan samaa teemaa helposti lähestyttävyyden kannalta. Freskon rauhalliset ja seesteiset puiset pastelliväriset kuutiot väistyvät kuitenkin Adrenalinen neonväreihin, muovifiguureihin, futuristisiin aseisiin ja räiskintään.

Adrenalinessa kolmesta viiteen pelaajaa keräävät pisteitä futuristisella taisteluareenalla räiskimällä ja tuhoamalla toisiaan. Pelin säännöt ovat naurettavan helpot, mutta niissä riittää silti hyvin pureskeltavaa. Pelaajat heräävät - tietokonepelitermeillä ”spawnaavat” - johonkin peliareenan kolkkaan ja tekevät kaksi toimintoa. Toimintoja ovat liikkuminen, ampuminen ja tavaroiden kerääminen. Tavaroita pelaajat voivat kerätä erityisistä asevarastoista ja pelilaudalla olevista laatikoista, joista saa ammuksia ja erikoiskortteja. Kun kaksi toimintoa on tehty, pelaaja voi ladata aseensa ja vuoro menee seuraavalle pelaajalle. Muiden pelaajien vuoroilla pelaajille ei jää muuta tehtävää, kuin suunnitella tulevaa vuoroaan, mutta pelin vuorot etenevät niin nopeasti, ettei luppoaikaa juurikaan ehdi syntymään. Pelin ensimmäiset vuorot ovat meidän peliporukan peleissä olleet aina tismalleen samanlaiset. Liiku läheiseen asevarastoon ja ota mahdollisimman monikäyttöinen ja suoraviivainen ase. Onhan räiskintäpeleissä ilman asetta seikkailu aika hölmöä, joten on ymmärrettävää, että ensimmäinen vuoro on aika suoraviivainen. Pelaajilla ei ole käytössä mitään aloitusaseita.

Seuraavilla vuoroilla peli varsinaisesti alkaa, kun kaikki pelaajat ovat kentällä ja he alkavat metsästää muita pelaajia.

Adrenaline Lautapeli Figuurit
Se, ketä pelaaja voi ampua, määräytyy sen mukaan kenet hahmo pystyy näkemään ja mitä tämän ase tekee. Harmaa sankarimme näkee punaisessa huoneessa olevat hahmot, mutta ei näe keltaista hahmoa. Lila ja sinen näkevät harmaan, mutta eivät näe keltaista. Keltainen näkee lilan ja vihreän, mutta ei harmaata. Sääntö on looginen ja näkyvyydellä on helppo kikkailla. Sankarimme täräyttää lilaa ja vihreää Furnace-tykillä, joka tekee molempiin yhden vahingon.

Adrenalinea tunnutaan markkinoitavan fps-videopeleistä pitäville, mutta lautapelejä karsastaville tyypeille. Itseasiassa juuri näillä sanoilla muinaisessa Turun Retromagiassa (Lepää rauhassa) sitä on suositeltu myös minulle ja tovereilleni. FPS-vertauksessa on toki perää. Peli on nopeatempoinen ja se on helppo oppia. Toisaalta ei tämä ihan mitään Unreal Tournament -sinkohippaa ole. Pelissä on tärkeää säännöstellä ammuksia ja pohtia toimivia aseyhdistelmiä. Pelissä on kolmea erilaista ammustyyppiä ja eri aseet käyttävät erilaisia ammusyhdistelmiä. Pelaajat voivat kantaa maksimissaan kolmea erilaista asetta. Jos jokin ase ei miellytä, sen voi vaihtaa omalla vuorollaan toiseen. Ammukset taas pitää noukkia pelilaudalle ilmestyvistä laatikoista. Ammuksiakaan ei voi hamstrata kilokaupalla, vaan pelaajien taskuihin mahtuu vain yhteensä yhdeksön ammusta, kolme kutakin mallia. Siksi ehkä oikeampi videopelivertaus olisikin Resident Evil 4:n kaltainen selviytymiskauhupeli, jossa pelaajat säästävät ammuksia juuri siihen yhteen tilanteeseen, jossa he tietävät saavansa zombin, tässä tapauksessa toisen pelaajan figuurin, niitattua. Voisihan tätä myös verrata tuoreimpiin peleihin, kuten Battle Royal räiskintöihin Player Unknowns Battlegroundiin ja Fortniteen. Samoja piirteitä löytyy Adrenalinesta ja Battle Royaleista. Kerää aseita, kerää ammuksia ja piekse muut.

Adrenaline Lautapeli Asekortit
Asevarastossa on aina kolme asetta näkyvillä, jotka pelaajat voivat napata itselleen. Vasemmassa yläkulmassa on aseen hinta. Asevarastosta aseita ostaessa ylintä ammusta ei kuitenkaan tarvitse maksaa. Cyberblade maksaa siis vain yhden punaisen ammuksen. Oston jälkeen ase on ladattu. Adrenalinen symbolikieli on helppo oppia ja aseet käyttäytyy siten, kun niiden ajattelisi käyttäytyvän.  Cyberbladella lyö yhtä pelaajaa ruudussa, extramaksulla voi vielä liikkua ja lyödä. Heatseekerin lämpöohjautuvilla kudeilla pelaajan ei tarvitse nähdä kohdettaan. Whisper tarkkuuskiväärillä pelaaja taas ei voi ampua lähelle.

Kokeneemmat lautapelaajat varmaan hoksaavat, että tämähän on resurssien managerointia, eikä räiskintää. Se onkin nappiveikkaus. Muihin resurssienhallintapeleihin verrattuna Adrenalinessa resursseja on vain vähän erilaisia, mutta juuri sen takia peli on niin mukavan nopeatempoinen ja helposti omaksuttava. Pelaajat hiffaavat heti pelin luonteen. Kun resursseja on vähän ja pelaajien taskut ovat pienet, on resurssien hallinta helppoa ja hauskaa. Eihän se ikinä kurjaa ole, mutta nyt mahdollisia analyysihalvauksia ei juurikaan tule. Lisäksi pelaajien on helppo miettiä vuorojaan useamman vuoron tulevaisuuteen. Laskeminen ja tulevien vuorojen suunnittelu on kerrankin uskomattoman helppoa ja nopeaa.

FPS-videopeleissä toimivimmat strategiat ovat yleensä piileskelyä ja helppojen tappojen metsästämistä. Omat elämäpisteet on hyvä pitää kaikenaikaa mahdollisimman lähellä maksimia, eikä ramboiluun ole varaa. Jos taas näissä perinteisissä FPS-peleissä huomaat, että jokin pelaaja on helppo maalitaulu, ei mikään estä tämän pelaajan jatkuvaa kiusaamista ja kyykyttämistä. Adrenaline toimii hieman nurinkurisesti perinteisiin räiskintöihin verrattuna. Pelaajien ei kannata kiusata yhtä pelaajaa, vaan eniten pisteitä saa siten, että räiskii tasaisesti jokaista pelaajaa. Kun pelaaja tekee vahinkoa toiseen pelaajaan, voi ampuja asettaa omia veripisaramerkkejä vastustajansa päälle. Kun tämä vastustaja lopulta kukistetaan, saa eniten vahinkoa tähän pelaajaan tehnyt pelaajaa eniten pisteitä. Toiseksi eniten vahinkoa tehnyt saa seuraavaksi eniten pisteitä ja niin edelleen. Se, kuka antaa viimeisen niitin pelaajalle, saa vielä vähän bonuksia. Kun pelaaja kuolee, herää hänen hahmonsa tämän vuorolla uudestaan henkiin. Jotta kiusaamiselta vältytään, tästä pelaajasta saa vastedes hieman vähemmän pisteitä, mikä kannustaa siihen, että pelaajat kurmottavat tasaisesti toisiaan.

Adrenaline Lautapeli Pelaajalauta
Harmaa sotapoikamme ei ole optimoinut aseitaan kunnolla, eikä hänellä ole mitään käyttöä sinisille kudeille. Keltainen on tehnyt hyvää vahinkoa sankariimme.  Pelaajien tapoista pidetään kirjaa laudan kulmassa.

Kun pelaaja on ottanut tarpeeksi pataan, voi hän käyttää voimakkaampia perustoimintoja. Vahinkoa ottanut pelaaja voi pelkän tavaroiden ja ampumisen sijaan sekä liikkua, että poimia tavaroita tai ampua. Bonus saattaa kuulostaa pieneltä, mutta se muuttaa pelin tempon täysin. Voimakkaammat toiminnot ovat niin tehokkaita, että pelaajien ei kannata kyyhöttää nurkassa muilta pelaajilta piilossa, vaan räiskiä kunnolla menemään ja hyppiä huoneista toisiin.

Adrenaline Pelilauta
Mutta nyt sankarimme sai käyttöä sinisille ammuksilleen T.H.O.R. Sähkökanuunalla, jolla voi sähköttää kolmea pelaajaa samaan aikaan, jos he seisovat vierekkäissä huoneissa. Hyvin pelattu!

Pelin aseet ovat hauskoja ja erilaisia ja ne tarjoavat erilaisia strategioita. Adrenalinessa on tärkeää löytää asekaapeista hyvä setti aseita, jotka käyttäisivät mahdollisimman monipuolisesti eri ammustyyppejä ja jotka toimisivat hyvin lähitaistelussa ja pitemmällä kantamalla. Lasermiekka on kätevä ase yhtä pelaajaa vastaan ja kranaatinheitin isomman poppoon mukiloimiseen. Sähkökanuunalla pelaaja voi taas ketjuttaa kutinsa menemään monien pelaajien läpi ja raidetykillä pelaaja voi ampua seinien läpi. Pelissä on aseita sopiva määrä ja vaikka ne kaikki toimivat eri tavalla, on ne helppo oppia. Liekinheittimellä ei voi ampua kauas ja tarkkuuskiväärillä ei kannata ampua suoraan nenän edessä olevaan tyyppin. Aseet toimivat tavallaan siten, kun niiden luulisi toimivan. Pelaajat pelaavat aseita käsistään kuin korttipelissä. Kun ase on pelattu se pitää ladata vuoron lopussa maksamalla aseen vaatimat ammukset. Nyt kortin saa käteen ja sen voi pelata seuraavalla vuorolla. Pelaajat voivat maksaa ylimääräisä ammuksia aseen pelatessaan, jolloin aseeseen saa voimakkaamman hyökkäyksen.

Adrenaline on helposti opittava, nopea ja hauska räiskintäpeliksi naamioitu resurssinhallinta. Tämä naamio on kuitenkin pelissä niin lujaa kiinni, ettei pinnan alla olevat mekaniikat tule näkyviin. Se on kuin mecha, jota ohjaa matematiikan opettaja.

 

--

 

Olen Aku Suomalainen, 26-vuotias lauta- ja videopelien ystävä Suomen Pariisista, Trusta.

Pelin henki -blogi kertoo lautapelien hienoimmista mekaniikoista: pelaajien kokemuksista! Blogi on tarkoitettu sinulle, joka uutta lautapeliostosta pohtiessasi olet törmännyt vain internetin sääntökatsauslautapeliarvioihin. Blogissa kerrotaan, miksi peli x on hyvä, miksi peliä x kannattaa kokeilla ja miltä pelin pelaaminen tuntuu – ilman sääntöjargonia.

Myös sinä, joka olet miettinyt, onko olemassa muita lautapelejä kuin Monopoly ja Alias, tutustu esittelemiini peleihin ja totea tämän jälkeen "kas, onhan niitä" ja innostu harrastuksesta! Pelaan niin massiivisia sotapelejä kuin kevyitä seurapelejä, joten teksteissäni tulee olemaan sopivia pelejä moneen makuun.

Ja vielä sinä, joka pelaat vain videopelejä: lautapelit tarjoaa yhtä hienoja hienoja tarinoita ja nokkelia mekaniikkoja kuin videopelit, mutta lautapelikokemukset pitää jakaa kaverien kanssa. Hienoa eikö?