×
Unfortunately we have no shipping options for United States.

 Fresko lautapeli kansi

Freskossa kahdesta neljään pelaajaa ovat renessanssin mestarimaalareita. Maalarit on pestattu restauroimaan kirkon katon upeaa freskoa. Peli on niin sanottua työläisten asettelua. Pelaajilla on käytössään viisi oppipoikaa, joita voi käskyttää tekemään erilaisia hommia, kuten ostamaan maaleja, sekoittamaan maaleista uusia värejä, maalaamalla muotokuvia ja menemällä teatteriin. Pelin voittaa se, joka on pelin lopussa saanut eniten pisteitä freskoa maalaamalla.

Monissa vastaavissa työläistenasettelu -lautapeleissä itse työläiset ovat tavalla tai toisella abstrakteja ”toimintoja”, joilla ei välttämättä ole pelin teemaan mitään annettavaa. Näin ei ole Freskossa, sillä työläisten teot menevät yksi yhteen pelin teeman kanssa. Azul-tekstissä puhuin siitä, miten teemalla voi selittää lautapelin säännöt kiinnostavasti ja helposti. Freskossa teema melkein selittää pelin säännöt itsestään. Fresko onkin mahtava ensikertalaisen työläistenasettelu-peli, tai ensimmäinen harrastajalautapeli ylipäätään.

Fresko Lautapeli pelilauta
Peli levitettynä. Peruspelin mukana tulee kolme lisäosa moduulia, joista kannattaa heti ensimmäiseen peliin ottaa mukaan extra-värit tuova moduuli ja muotokuva moduuli. Maalivaraston paikalle saa myös lisäosamoduulin, mutta se ei ehkä sovi ensimmäisiin peliin.

Seuraavaksi Fresko-maalarin työpäivä

Maalarit ovat iltavirkkuja. Jos heidät patistaa töihin heti aamusta, laskee koko työporukan fiilis. Jos he taas saavat nukkua myöhään, on työnteko kuin tanssia. Jokaisen kierroksen alussa pelaajat valitsevat voittopistejärjestyksessä viimeisestä pelaajasta alkaen, mihin aikaan heidän työläiset heräävät. Aamuvirkut saavat tehdä ensimmäisenä toimintonsa ja iltavirkut joutuvat nuolemaan näppejään valintojensa kanssa, kun torilla ei enää olekaan hyviä maaleja, tai että freskosta maalattiin juuri se kohta, mitä myöhästelijä halusi työstää. Aamuvirkut toisaalta menettävät onnellisuuspisteitä ja jos työläisiä ärsyttää liikaa aikaisilla heräämisillä, lähtee yksi heistä lätkimään. Jos taas kaduilla huhutaan, että tuon maalarin työpajassa saa nukkua pitkään, saa pelaaja yhden uuden työläisen ateljeehensa. Kun duunarit on herätetty, aletaan hommiin.

Fresko Lautapeli Oppipojat
Puun väriset oppipojat liittyvät mestarimaalarin porukkaan, jos onnellisuusrata on plussan puolella. Punainen saa siis pian uutta verta ateljeeseen, kun taas keltainen on menettänyt yhden työläisen. Työhyvinvoinnista kannattaa pitää huolta.

Ensiksi ostohousut jalkaan ja torille. Jos pelaajan työläiset ovat heränneet aikaisin, joutuu tuoreista maaleista pulittamaan suolaisen hinnan. Jos taas ollaan myöhään kaupoilla, myy torikauppiaat maalikuutioita rikollisen halvalla. Aamuvirkuilla toisaalta on tarjolla huima valikoima maaleja. Jos pelaaja ostaa kaksi maalia kojulta, jossa on neljä maalia myynnissä, menee ostamattomat maalit roskiin. Matti Myöhäiset eivät voi dyykata maaleja roskiksesta, joten heidän on tyydyttävä jäljelle jääneiden kojujen tuotteisiin, joista ei välttämättä löydy haluttuja maaleja.

Maalikauppojen jälkeen kääritään hihat ja aletaan maalaamaan freskoa. Pelaajat poistavat pelilaudan keskeltä freskoa peittävät pahvilaatat omistamiensa maalien avulla. Laatoista saa pisteitä. Jos siis pelaajalla on oranssi, sininen ja punainen maali, hän voi poistaa laudalta laatan, jossa on samat maalit. Kirkossa päivystää myös piispa, joka antaa lisäpisteitä maalatuista laatoista, joiden lähellä, tai jonka päällä, piispa on. Piispaa vaihtaa paikkaa, jos hänelle antaa rahaa.

Maalien ostelu ja piispan siirtely ei ole ilmaista, eikä freskon maalaamisellakaan pääse rikastumaan. Sivutuloja maalarit saavat muotokuvia tehtailemalla. Fresko peruspelin mukana tulee kolme lisäosamoduulia, joista yksi tekee muotokuvien maalaamisesta mielenkiintoisempaa. Muotokuvista saa tavallisesti kolme rahaa, mutta lisäosan myötä pelaajat voivat hankkia erikoiskykyjä tuovia kortteja, jotka antavat esimerkiksi lisää maalia, enemmän rahaa, tai taidon, jolla voi siirtää piispaa kerran vuorossa ilmaiseksi.

Mahtavaa freskoa ei maalata pelkällä punaisella, keltaisella ja siniselle. Tarvitaan vielä ainakin oranssia, vihreää, pinkkiä ja ruskeaa. Niitä ei kuitenkaan torilta saa, mitä nyt harvoin oranssia ja vihreää on tarjouksessa. Artesaanimaalarien tuleekin sekoitella ateljeissaan itse erikoisvärit. Yksi maalari voi sekoittaa kaksi väriä.

Fresko Lautapeli koju
Koju numero kaksi on tyhjennetty maaleista, mutta vielä on valinnanvaraa muillekin. Kojuilla kolme ja neljä on tarjolla harvinaista oranssia ja vihreää maalia.

Kun päivän työt on hoidettu, voi maalarit päivän päätteeksi lähteä esittävän taiteen pariin teatteriin. Teatterissa unohtuu aamukärttyisyys ja kojujen kalliit hinnat. Yksi teatterikäynti nostaa koko työporukan fiilistä ja jälleen, jos kaduilla leviää huhu, että tuossa firmassa jaellaan kulttuuriseteleitä, saa mestarimaalari uuden kisällin mukaan porukkaan.

Seuraava päivä alkaa, kun toreille on levitetty uudet maalit. Heräämisjärjestys valitaan jälleen siten, että se ketä on pistejärjestyksessä viimeisenä, valitsee ensimmäisenä. 

Ihan näin seesteistä Freskon pelaaminen ei ole. Pelaajat nimittäin asettavat työläisiään omille pienille pelilaudoilleen, jotka taas ovat pahvisten näkösuojien takana. Samaten maalivarannot piilotetaan muilta pelaajilta. Kukaan ei siis tiedä, kuka suunnittelee maalaavansa mitäkin osaa freskosta ja kuka haluaa ostaa kojulta mitäkin maalia. Erityisen tarkka pelaaja tietysti pitäisi lukua siitä, mitä kukin pelaaja on aiemmilla vuoroilla ostanut, mutta en usko, että kenestäkään on siihen. Ja siksi pelissä onkin tärkeää pohtia ennakkoon suunnitelmiaan ja vuorojaan. Vähävarainen pelaaja ei millään voi herätä aamulla aikaisin kalliiden torihintojen takia, mutta hän voi sillä vuorolla keskittyä muotokuvien sarjatuotantoon ja jättäytyä tahallaan pisteissä viimeiselle sijalle. Ensi vuorolla hän voi taas törsätä kaiken punaiseen maaliin ja maalata monta kattopalaa, samalla pitäen huolta, ettei piispalta jää pieninkään siveltimen veto huomaamatta. Pisteiden tuloa ei voi estää.

Fresko Lautapeli Toiminnot
Pelaajat valitsevat toimintonsa muilta pelaajilta salassa suojien takana. Vihreä voi nyt ostaa torilta kaksi maalia, maalata freskoa kerran, tehdä yhden muotokuvan ja sekoittaa maaleja kahdesti. Suojien takaa näkee kätevästi vuoron kulun ja maalien sekoitusohjeet. 

Pelin viimeinen kierros alkaa, kun kattolaattoja on kuusi jäljellä. Viimeinen kierros poikkeaa hieman muista kierroksista, nimittäin silloin voi kahdesti maalata freskoa eikä teatteriin ole enää asiaa. Viimeisellä kierroksella pelaajat alkavat panikoimaan, mitä tehdä kaikella ylimääräisellä maalilla. He ovat kuin ruokabloggaajia, jotka eivät keksi reseptiä kohta kuihtuvalle kirvelille. Maalia saa räiskiä alttarille, josta irtoaa muutama lisäpiste, mutta muuten maali jää ateljeiden vinteille kuivumaan.

Fresko on jollain tavalla klassisen kaunis peli niin ulkoasultaan kuin sisällöltään. Renessanssi maalareihin perustuvassa pelissä taidevertaus on varmaan paikallaan. Kun The Prodigals Club (toinen oikein hyvä työläistenasettelu-peli) on kuin nokkela ja kikkaileva Jani Leinonen ”Tottelemattomuuskouluineen” on Fresko tyyni ja seesteinen Albert Edelfelt. A Feast for Odin taas on massiivinen, legendaarinen, joka paikkaan sohiva Kiasman nykytaideteos, Fresko taas tyylipuhdas Wäinö Aaltonen. Fresko hoitaa hommansa perusteellisen huolellisesti, mutta se ei lähde hulluttelemaan.

Vaikka alussa sanoin Freskon olevan hyvä ensimmäiseksi työläistenasettelu-peliksi tai ensimmäiseksi harrastajapeliksi, en väitä, ettei se olisi mainio ostos harjaantuneemmallekin pelaajalle. Se rapsuttaa sitä samaa kutinaa, mitä isommat työläistenasettelut, mutta Freskon jälkeen aivot eivät ole niin solmussa kuin jonkun järkäleen jälkeen. Tietynlainen arkisuus on Freskon valtti. Freskon jälkeen ehtii pelata muutakin. Ja jos se ei pelillisesti tarjoa jollekulle tarpeeksi haastetta, saa sen avulla ne party-peleistä tykkäävät, mutta muita pelejä välttelevät tyypit lautapelien pauloihin. On hauska katsoa, kun aiemmin Spyfallissa vitsaillut tyyppi, alkaakin raapimaan leukaansa, pyörittelemään kuutiota ja vajoamaan hiljaiseen pohdintaan. Freskolla käännytetään ihmisiä lautapelaajiksi.

 

--

 

Olen Aku Suomalainen, 26-vuotias lauta- ja videopelien ystävä Suomen Pariisista, Trusta.

Pelin henki -blogi kertoo lautapelien hienoimmista mekaniikoista: pelaajien kokemuksista! Blogi on tarkoitettu sinulle, joka uutta lautapeliostosta pohtiessasi olet törmännyt vain internetin sääntökatsauslautapeliarvioihin. Blogissa kerrotaan, miksi peli x on hyvä, miksi peliä x kannattaa kokeilla ja miltä pelin pelaaminen tuntuu – ilman sääntöjargonia.

Myös sinä, joka olet miettinyt, onko olemassa muita lautapelejä kuin Monopoly ja Alias, tutustu esittelemiini peleihin ja totea tämän jälkeen "kas, onhan niitä" ja innostu harrastuksesta! Pelaan niin massiivisia sotapelejä kuin kevyitä seurapelejä, joten teksteissäni tulee olemaan sopivia pelejä moneen makuun.

Ja vielä sinä, joka pelaat vain videopelejä: lautapelit tarjoaa yhtä hienoja hienoja tarinoita ja nokkelia mekaniikkoja kuin videopelit, mutta lautapelikokemukset pitää jakaa kaverien kanssa. Hienoa eikö?