×
Unfortunately we have no shipping options for United States.

Captain Sonar Box Cover

Veden alla kukaan ei kuule huutoasi, uhoaa Captain Sonar -lautapelin takakansi. Ei varmasti veden alla kuulekaan, mutta pöydällä pelin kanssa hikoilevien huudot saattavat kaikua kerrostalojen rappukäytävissä.

Captain Sonarissa kaksi joukkuetta pelaavat toisiaan vastaan, tavoitteenaan tuhota vastustajan sukellusvene. Pelaajilla on joukkueissa erilaiset roolit. Kapteeni määrää, minne sukellusvene liikkuu, milloin se käyttää aseitaan ja milloin nousee pinnalle. Perämies päättää, mitä aseita ladataan. Radisti kuuntelee, mihin suuntaan vastustajan vene on matkalla. Insinööri taas joutuu tuhoamaan prototyyppiveneen osia sitä mukaan, kun se seilaa eteenpäin. Pelaajia voi olla joukkueissa kahdesta neljään. Parhaimmillaan Captain Sonar on neljän hengen joukkueilla, mutta myös kolmella se toimii vallan hyvin. Nelinpelistä minulla ei ole kokemusta eikä myöskään mahdollisesta kaksinpelistä, jota pelataan perinteisemmin vuorotellen.

Captain Sonar pahvisermi
Massiivinen pahvisermi erottaa joukkueet toisistaan. Captain Sonar vie melko paljon pöytätilaa.

Nostetaan heti alkuun kissa pöydälle. Captain Sonar on siis parhaimmillaan kahdeksalla pelaajalla. Neljä kummassakin joukkueessa. Se on todella paljon. Peli ei myöskään ole aivan simppelimmästä päästä, joten varsinaisena party-pelinä se ei ihan toimi. Ei Captain Sonar vaikea ole, mutta kaikkien eri roolien selittäminen vaatii pitkää pinnaa. Lisäksi jos Captain Sonarin nostaisi pirskeissä pöydälle, kävisi muiden paikallaolijoiden ilta tylsäksi. Captain Sonar varastaisi kaikkien huomion, eikä ketään enää kiinnostaisi kaverin kaverin koiranpentu. Suuri pelaajamäärä ja suhteellisen pitkät säännöt tekevät siis Captain Sonarista suhteellisen ristiriitaisen pelin. Toisaalta peliä selittäessä noviiseille olen huomannut erikoisia reaktiota. En ole koskaan aiemmin sääntöjä selittäessä huomannut, kuinka intensiivisesti sääntöjä kuunnellaan. Jokaisen roolin jokainen pienikin erikoisuus halutaan oppia viimeisen päälle, ettei vaan tehdä virheitä pelin tiimellyksessä. Se on ihanaa, eikä pelin selittäminen siksi edes tunnu niin vaivalloiselta. Jo sääntöjä kerratessa huoneeseen tulee sähköä ja vaaran tuntua, kun edessä on sukellus kuumottaviin vesiin.

No miten nuo roolit toimivat? Kapteeni johtaa laivaa ja se on kenties pelin haastavin rooli. Kapteeni päättää minne mennään ja mitä tehdään. Tiputetaanko miina tähän vai tuohon, lähetetäänkö drone sinne vai tänne, koska noustaan pintaan. Kapteeni ei kuitenkaan voi kaahailla purkilla minne sattuu, vaan hänen tulee konsultoida muuta miehistöä siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ehdottomasti välttää. Radisti kuuntelee, mihin suuntaan vastustajan kapteeni päättää liikkua. Kun vastustaja liikkuu, piirtää radisti vihollisen liikkeet läpinäkyvälle muoviliuskalle, jota taas liikutellaan pelikartan päällä ja koitetaan päätellä, missä he lymyävät. Insinöörin rooli on myös suhteellisen vaikea. Pelin sukellusveneet ovat prototyyppejä, jotka ikävä kyllä vaurioituvat aina kun vene liikkuu johonkin suuntaan. Aina kun vene liikkuu, joutuu insinööri tuhoamaan aluksesta osia. Kun osia on tuhoutunut, ei aluksen tietyt aseet ja varusteet toimi. Osat saadaan korjattua, kun niitä on tuhoutunut tasaisesti eri sektoreilta tai kun kaikki saman varusteen osat tuhoutuvat. Mikäli jälkimmäinen tapahtuu, ottaa sukellusvene vahinkoa. Perämiehen rooli on näennäisesti helpoin. Perämies päättää, mitä asetta tai varustetta ladataan. Aina kun kapteeni liikkuu, värittää perämies yhden lohkon jonkun aseen latausruuduista. Kun kaikki aseen ruudut on väritetty, on ase käyttövalmis. Mutta koska perämiehen perustyö on helppoa, on perämies usein vastuussa sukellusveneen kommunikaatiosta. Kun insinööri tuhoaa alusta, radisti kuuntelee herkemättä missä vastustaja luuraa ja kapteeni raapii päätään, joutuu perämies pitämään homman kasassa. Usein hän joutuu varoittamaan kapteenia siitä, että jos nyt mennään länteen, meidän torpedot räjähtävät ruumaan. Perämiehen on myös hyvä neuvoa kapteenia tämän suunnitelmissa ja varoa, ettei kapteeni aja alusta umpikujaan. Alukset eivät näet saa ylittää jo kuljettua reittiään, aivan kuten vanhassa kunnon Snake-pelissä. Pelaajien toiminnot merkataan heidän omille pelilaudoilleen pyyhittävillä tusseilla.

Captain Sonar engineer board
Oikealla insinöörin monimutkaisen näköinen symbolihässäkkä. Aina kun kapteeni liikkuu tiettyyn ilmansuuntaan, tulee insinöörin raksia yli yksi symboli tätä ilmansuuntaa vastaavasta laatikosta. Tiettyjä symboleja yhdistää viiva, ja kun kaikki viivalla yhdistyvät symbolit on ruksittu, laitteet korjataan. Jos alus liikkuisi nyt vielä itään, korjaantuu keltaisen viivan symbolit.

Koska pelkkien roolien selostaminen kuulostanee heprealta, niin selitetään miten tyypillinen alkupelin ”vuoro” voisi mennä. Vuoro on lainausmerkeissä, koska eihän tässä pelissä ole perinteisiä vuoroja. Joukkueet pelaavat samanaikaisesti.

-"Liikutaan pohjoiseen", kapteeni sanoo mahdollisimman selkeästi, jotta vastustajan radisti voi merkitä liikkeen tämän muovilautaan. Kapteeni piirtää omalle kartalleen viivan aloituspisteestä pohjoiseen.

-"Ladataan torpedoja", perämies ilmoittaa ja raksii yhden ruudun torpedonlatausruudukosta. Ok, hän ilmoittaa kapteenille.

-"Ok", insinööri kuittaa kapteenille samalla raksien laudaltaan torpedo-symbolin.

Radistin ei tarvitse ilmoitella tekemisistään erikseen. Hän vain kuuntelee vastustajaa.

Kun kapteeni saa kuittaukset perämieheltä ja insinööriltä, voidaan liikkua uudestaan. Simppeliä ja helppoa!

Captain Sonar Captain and Radio Operator Game Board
Kapteenin ja radistin pelilaudat. Radisti piirtää vastustajan liikkeet läpinäkyvälle muoville, jota hän mallaa kartan päälle. Kapteeni on tiputtanut kartalle yhden miinan, jonka hän voi räjäyttää myöhemmin, mikäli arvelee vihollisen olevan miinan lähettyvillä.

Seuraavanlainen skenaario saattaa taas tulla vastaan pelin lähestyessä loppuaan.

-"Kapteeni, mä luulen, että ne on täällä tän saaren oikealla puolella", radisti kuiskaa kapteenille ja viittoo pelilautaansa.

-"Loistavaa työtä! Perämies, ovatko torpedot valmiina?", kapteeni hihkuu. Jos radistin veikkaus on oikein, olisivat viholliset neljän ruudun päässä. Juuri torpedojen kantamassa.

-"Eivät aivan. Vielä pitää liikkua yksi ruutu", perämies vastaa.

-"Ei helvet-, mikset ladannu niitä aiemmin?!", kapteeni huudahtaa.

-"Koska halusit, että ladataan drone.", perämies toteaa.

-"No pistetään drone sektorille 6 ja varmistetaan radistin veikkaus", kapteeni käskee.

-"Kapteeni, drone ja kaikuluotain eivät toimi. Ne menivät rikki viime vuorolla", insinööri pahoittelee.

-"Ei saatan-, no mihin kannattaa liikkua, jotta ne saadaan korjattua. Entä toimiiko torpedot?"

-"Itään. Torpedotkaan eivät toimi."

-"Ei me voida liikkua itään, kun siinä on saari!"

-"Kapteeni, vihollinen on nyt kahden ruudun päässä, ne tulee suoraan meitä kohti", radisti sönköttää hätääntyneenä.

-"Voi vitt-"

-"STOP!" vastustajan kapteeni huutaa. "Ammutaan torpedo kohteeseen J-10."

-"Suora osuma. Kaksi damagea ja me kuoltiin", kapteeni huokaa.

Kuinka tämä epäonninen joukkue olisi siis voinut välttää häviönsä? Pelaamalla paremmin yhteen, ilmoittamalla viallisista laitteista ajoissa, suunnittelemalla reittiään paremmin ja niin edelleen. Viimeinen keino, jolla sukellusvene voi korjata kaikki vialliset laitteensa on pintaannousu. Tällöin kapteeni toteaa, että nousemme pintaan sillä sektorilla, jolla he ovat. Nyt insinööri voi korjata aluksen ja kapteeni voi kumittaa jo kuljetun reittinsä. Radisti ei kuitenkaan saa pinnalla olon aikana tehdä merkintöjä omaan läpyskäänsä ja perämies joutuu vain pyörittämään peukaloitaan. Kun kaikki on kumitettu ja korjattu, voidaan taas sukeltaa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että samaan aikaan vastustaja tietää, missä joukkueen vene on, eikä heillä ole mitään syytä hidastaa hyökkäystään…

Captain Sonar on uskomattoman hauskaa ja intensiivistä tiimityöskentelyä. Intensiivisyyttä kuvaa hyvin se, että minulla ei itseasiassa ole hajuakaan, kuinka kauan yksi peli Captain Sonaria kestää. Peliin uppoutuu niin tehokkaasti, että ajan taju katoaa täysin.  Pelistä pääsee ikävä kyllä nauttimaan suhteellisen harvoin, mutta uskon kuitenkin, että jos vuodessa saa edes yhden Captain Sonar pelin pelattua, on sen hankkiminen suositeltavaa. Ja kun se yksi peli on saatu alle, halutaan sitä pelata uudestaan ja uudestaan. Uudelleenpeluuarvoa löytyy boksista myös huikeasti. Ensinnäkin kannattaa kokeilla eri rooleja. Peli muuttuu suuresti, kun joutuukin kapteenin sijasta toimimaan insinöörinä radistista puhumattakaan. Lisäksi pelissä on useampi eri kartta, jotka eroavat toisistaan. Joissain kartoissa on vähän saaria, joiden läpi ei voi sukeltaa, kun taas joissain merta peittää jääkansi, joka estää pinnallenousun. Ja tietysti kannattaa kokeilla erilaisia joukkuekokoonpanoja. Joissain joukkueissa kommunikaatio tökkii, mikä on toisaalta ihan hauskaa, kun taas jotkut toimivat kuin kone. Uskon myös, että videopelaajat, joilla ei ole kokemusta lautapeleistä, innostuisivat pelistä saman tien, kun sen on levittänyt pöydälle. Peliä varten kannattaakin pitää omia teemailtoja. Taustamusiikiksi voi valita esimerkiksi kaikuluotaimen piippausta, jotain syvän meren kohinaa tai Das Bootin soundtrackin. Ruuaksi sushia? Ja juomaksi rommia.

 

 

 

 

 

 

 

 

Aku Suomalainen

 

Olen Aku Suomalainen, 26-vuotias lauta- ja videopelien ystävä Suomen Pariisista, Trusta.


Pelin henki -blogi kertoo lautapelien hienoimmista mekaniikoista: pelaajien kokemuksista! Blogi on tarkoitettu sinulle, joka uutta lautapeliostosta pohtiessasi olet törmännyt vain internetin sääntökatsauslautapeliarvioihin. Blogissa kerrotaan, miksi peli x on hyvä, miksi peliä x kannattaa kokeilla ja miltä pelin pelaaminen tuntuu – ilman sääntöjargonia.


Myös sinä, joka olet miettinyt, onko olemassa muita lautapelejä kuin Monopoly ja Alias, tutustu esittelemiini peleihin ja totea tämän jälkeen "kas, onhan niitä" ja innostu harrastuksesta! Pelaan niin massiivisia sotapelejä kuin kevyitä seurapelejä, joten teksteissäni tulee olemaan sopivia pelejä moneen makuun.


Ja vielä sinä, joka pelaat vain videopelejä: lautapelit tarjoaa yhtä hienoja hienoja tarinoita ja nokkelia mekaniikkoja kuin videopelit, mutta lautapelikokemukset pitää jakaa kaverien kanssa. Hienoa eikö?