Rivals of Ixalan on pian täällä. Tällä kertaa näyttää siltä, että Wizards on päättänyt siirtyä hieman isommalle vaihteelle. Rivals sisältää kortteja, joiden käyttöä on ainakin Twitterin puolella pohdittu jo jokaiseen kuviteltuun formaattiin. Tässä kirjoituksessa listaan kuitenkin omat suosikkini Commanderiin.
Arvosteluperiaatteista tämän listan osalta mainittakoon seuraavaa: jokainen pelaaja tietää parhaiten oman peliporukkansa tavan pelata, joten sijoitukset saattavat vaihdella paljonkin. Pyrin listauksessa kuitenkin ottamaan huomioon paitsi kortit, jotka itse aion ehdottomasti hankkia, myös ne, joiden varmasti uskon tulevan osaksi Commanderin alati kehittyvää metaa.
Kunniamaininta: Crafty Cutpurse
Vaatii ehdottomasti vastustajien tuntemusta. Jos kukaan ei pelaa tokeneita, Cutpurse on liian kallis karhu, vaikkakin flashilla. Mutta jos joku pelaa tokeneita? Itsehän tokenien suurkuluttajana lupasin peliporukalleni tulta ja tulikiveä, kun joku sen tulee pelaamaan. Jee… En malta odottaa...
20. Arch of Orazca
Arch of Orazcassa on jotain. Se vaikuttaa melko hyvältä ja varmalta tavalta käyttää manaa. Mutta jos pakassa ei ole keinoja saada City’s Blessingiä useammasta lähteestä, ei Arch of Orazcaa kannata pelata kovin aikaisin. Lisäksi pelkään, että se saattaa olla tämän setin "Grim Backwoods" eli rare, joka on yleisempi kuin monet commonit. Tämä on tietenkin vain oma mihinkään perustumaton tuntemukseni.
19. Polyraptor
Helposti ikoniselta vihreältä kortilta vaikuttava Polyraptor on kotonaan kaikissa dinosaurustribaaleissa. Iso hirviö, joka tekee lisää isoja hirviöitä? Kyllä kiitos! Polyraptorin korkea CMC vaikuttaa sen käytettävyyteen kilpailuhenkisemmissä peleissä.
Vihreällä korttiedun saavuttaminen vaatii (yleensä) hirviöitä. Path to Discovery antaa siihen lisäpuhtia. Varsinkin paljon tokeneita pelaavassa pakassa. Omnath, Locus of Rage ja Azusa, Lost but Seeking tulevat välittömästi mieleen, mutta myös pieniin tokeneihin perustuvat pakat (Rhys the Redeemed!) pääsevät käymään pakkansa läpi ennätysnopeudella. Valitettavasti Path to Discovery ei tee mitään, jos pöytään ei saa hirviöitä, mikä luonnollisesti vähentää sen pisteitä.
17. Radiant Destiny
Perinteikäs valkoinen anthem, joka palkitsee tiettyyn tribaaliin panostamisesta. Vigilancen saaminen ainoastaan City’s Blessingillä saattaa olla ongelma, mutta kun Radiant Destinyn castaaminen vaatii tuplavalkoisen sijaan vain yhden valkoisen (ja kaksi väritöntä), uskoihin, että se sopii silti useampaan pakkaan.
16. Immortal Sun
Helposti yksi puhutuinpia kortteja Rivals of Ixalanissa. Ainakin ennen tämän listan kärkipään edustajia. Immortal Sun tuntuu tekevän kaiken, mitä mikä tahansa pakka haluaa. Varsinkin aggropakat käyttävät monesti Staff of Niniä pitääkseen vauhdin yllä. Omissa peleissämme olen kuitenkin ollut huomaavinani, että kuuden manan CMC on tälle liian korkea. Kaikki eivät varmasti ole samaa mieltä, mutta jos planeswalkereita nähdään pöydässä harvoin, Immortal Sunin on heti hieman huonompi. Ei paljoa, mutta kuitenkin.
Vastustajien hautausmaiden kontrollointi on lähes aina kannattavaa. Punainen pystyy sitä harvemmin tekemään, mutta Daredevilillä pääsee eroon harmittavista taikatempuista. Parhaassa tapauksessa ne voi vielä itse käyttää omaksi edukseen.
Samoihin pakkoihin sopiva Swordtooth vaikuttaa alkuun vahvalta tapaukselta. Ascend-korttien määrä on kuitenkin lopulta melko vähäinen Commanderin tarpeisiin. Swordtoothin haluaa pelata mahdollisimman pian, mutta tällöin pöydästä ei välttämättä löydy tarpeeksi kortteja.
13. Azor’s Gateway // Sanctum of the Sun
Tämä kortti herätti peliporukassamme vilkasta keskustelua. Kuinka nopeasti se on mahdollista rikkoa? Todennäköisesti huomattavan nopeasti, muttei kenties aivan niin nopeasti, että se olisi aivan ylivoimainen. Azor’s Gatewayn täyden potentiaalin hyödyntäminen vaatii rankkaa keskittämistä sen pelaamiseen. Voi olla, että myöhemmin arvioisin sen korkeammalle, mutta tällä haavaa se ei yltä top10:n parhaan kortin joukkoon.
12. Storm the Vault // Vault of Catlacan
Izzet-artifaktit on pitkään ollut pakkatyyppi, jolle on äänekkäästi vaadittu komentajaa. Storm the Vault ei ehkä ole se komentaja, mutta se on toisinto Tolarian Academysta ja varmasti mukana kaikissa artifakteihin perustuvissa pakoissa, joihin se väriensä puolesta sopii.
Silent Gravestone on selvästi tehty standardia varten, mutta sille löytyy varmasti myös käyttöä Commanderista. Joissakin tilanteissa se on parempi kuin Relic of Progenitus, mutta useissa myös huonompi. Loistava työkalu joka tapauksessa, jonka ympärille on helppo rakentaa erikoisia kuvioita.
10. Dead Man’s Chest
Dead Man’s Chest näyttää miellyttävältä. Se ei varmasti ole kilpailukykyisimpiä kortteja, mutta varsinkin Dimir-pakoissa uskon sen lunastavan paikkansa. Jos vastustaja pelaa pakkansa päälimmäinen kortti auki, Chestin arvo nousee. Toisaalta on mahdollista, ettei Dead Man’s Chestillä osu mihinkään. Dead Man’s Chest siis palkitsee neuvokkaan tai uhkarohkean pelaamisen ja ainakin itse arvostan näitä ominaisuuksia mustassa.
Vaikka Tetzimoc voisikin käytännössä toimia komentajana, se menettäisi tässä asemassa kaiken hyödyllisyytensä. Kädestä pöytään pelattuna se kuitenkin tuhoaa kaikki hirviöt, joihin pelaajalla on ollut varaa sijoittaa. Se on siis sinällänsä melko kallis pelattava, mutta myös sen psykologinen arvo kannattaa ottaa huomioon.
Nezahal poikkeaa muista kalliista dinosauruksista siinä, että ainakin teoriassa sen poistaminen pelistä pitäisi olla lähes mahdotonta. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että juuri tästä syystä Nezahal saa vastapelaajat kaihtamaan pöydän puhdistusta hirviöistä. Uskoisin Nezahalin sopivan hyvin aggressiivisiin pakkoihin. Voisin myös hyvin kuvitella pelaavani Nezahalia poikkeuksellisena komentajana. Silloin pakasta löytyy aivan taatusti myös Nevinyrral’s Disk, All is Dust ja kenties jopa Worldslayer.
7. World Shaper
Worldslayeristä puheen ollen… World Shaper tuntuu nimeään myöten himoitsevan tätä kaikkien rakastamaan miekkaa suomuisiin käsiinsä. Ja vaikka Worldslayerin jättäisikin pakastaan pois (vaikkapa yleisen pelirauhan vuoksi), niin World Shaper vaikuttaa vahvasti kortilta, joka tulee kelpaamaan useampaankin pakkaan. Varsinkin Golgari- ja Sultai-pakat löytänevät sille käyttöä.
On outoa arvioida uncommon paremmaksi kuin useampikin arvokkaampi kortti. Mutta rajoitteeton poisto, joka on mahdollista kierrättää? Ravenous Chupacabra on automaattinen pakkohankinta kaikkien mustaa pelaavien kokoelmiin.
Elder dinosaurukset ovat luonnollisesti kortteja, joihin monen EDH:n pelaajan huomio kiinnittyy. Etali on kuitenkin niistä melko varmasti paras. Onko melko todennäköistä, että se pääsee hyökkäämään heti peliin tultuaan - eikä sen tarvitse edes tehdä vahinkoa. Sen voi vaikka pelastaa Maze of Ithillä ja saat silti käyttöösi vastustajien kortteja. Etalista on selvästi myös komentajaksi, kunhan sitä pystyy suojelemaan.
Elvish Visionaryä pelataan kaikissa formaateissa, joissa se on laillinen. Musta vampyyri saataa sakottaa hieman, mutta koska musta on siitä välittänyt? Ravenous Chupacabran tavoin ehdoton lisä melkein pakkaan kuin pakkaan.
3. Journey to Eternity // Atzal, Cave of Eternity
Journey to Eternitystä Golgari-pakat saavat uuden kulmakiven. Jos sitä ei poisteta välittömästi, se tulee vahvasti määrittelemään loppupeliä. Atzal, Cave of Eternityn rekursioon on hyvin vaikea puuttua ja vaikka se vaatiikin jättämään paljon manaa auki, se taatusti on myös sen arvoista.
Uusi Bob, joka pelaajansa sakottamisen sijasta riistääkin elämää muilta? Se on tietenkin Dark Confidantia kalliimpi, eikä sen toimiminen oli täysin ehdotonta. Mutta viime vuonna julkaistu Vampiric Bloodlust tulee tekemään tälle kortille sijaa vaikka väkisin. Epäilemättä myös hyvin moni muu pakka.
1. Blood Sun
Blood Sun ei ole Blood Moon. Mutta onneksi (varsinkaan Commanderissa) sen ei tarvitsekaan olla. Se on aivan tarpeeksi hirviä jo itsessään. Täppiländi? Pystyssä pöytään. Bojuka Bog? Ei tuhoa gravea. Fetchit? Eivät tee mitään. Maze of Ith? Ei tee mitään. Jää Blood Sun sitten pöytään pidemmäksi aikaa tai ei, sen vaikutus koko peliin on välitön ja huomattava. Ja se korvaa pöytään tullessaan itsensä.
Lauri Maijala
Lauri Maijala on pirkanmaalainen pöytäpeliaktiivi, jonka taustalta löytyy rooli-, lauta-, video- ja korttipelejä aina kultaisen yhdeksänkymmentäluvun alusta saakka. Magic the Gathering on maistunut muutamia hiljaisempia vuosia lukuunottamatta vuodesta 1996 ja Commanderin pariin hän on siirtynyt reilu viisi vuotta sitten. Pakanrakennuksessa ja pelitilanteessa tarinallisuus ajaa aina comboilun ohi, mutta se ei ole estänyt pärjäämästä mitä oudoimmilla viritelmillä.