GP Madridin matkaraportti osa #2

GP Madridin matkaraportin osa #1 jäi kutkuttavaan tilanteeseen, jossa Samin, Matin ja minun muodostama tiimi on lunastanut paikan GP:n toisella päivällä recordilla 6-3. Ensimmäinen päivä oli yhtä vuoristorataa pitäen sisällään vahvan 4-0 aloituksen, jota seurasi 0-3 sukellus. Parilta viimeiseltä kierrokselta taisteltiin täysi kuuden pisteen potti, joka takasi nahkeahkon paikan kakkospäivälle. Matti pelasi A seatilla Dredgeä, Sami keskellä eli B paikalle Grixis Death Shadowta ja allekirjoittanut C rinnassa Ad Nauseamia. Ei kun peleihin!

Grand Prix Day 2

Round 10 Team Record: 6-4 Naya Burn (2-0)
Heti päivän alkuun vastaan asettui (lahtelaisia lukuunottamatta) ehkä turnauksen nimekkäin kohtaamamme tiimi. Matti sai vastaansa Christian Calcanon, Sami Eduardo Sajgalikin ja meikäläinen Andrea Menguccin. Sami oli tainnut udella ykköspäivänä Calcanolta vastustajien lineupin, sillä sain heti tietää että vastassa olisi Naya Burn. Pääsisin vihdoin ottamaan revanssin kierroksen 8 tappiosta Burnia vastaan! Vedin apinahatun syvemmin päähän ja aloin shufflaamaan. Mengucci ja Samia vastapäätä istuva Sajgalik osoittautuivat oikein mukavaksi tyypeiksi. Sain vahvat kädet molempiin peleihin ja oma matsi taisi olla ohi suurinpiirtein vartissa. Mengucci manasi misbuildattua dekkiään, joka sisälsi ainoastaan 8 fetsiä ja useampia vihreitä sidekortteja. Toisessa pelissä tällä oli ollut Destructive Revelry kädessä ilman vihreätä manaa. Eipä tuo olisi haitannut, sillä meikäläiseltä löytyi vuoron kolme Phyrexian Unlifen lisäksi vielä Angel's Grace varalle pyörähtäessä. 

Sami hävisi tiukan väännön Grixis Death's Shadow mirrorissa ja katseet kääntyivät Dredgen ja Affinityn väliseen kolmanteen peliin. Calcano oli oksentanut koko kätensä peliin ensimmäisellä vuorolla. Pöytä koostui kourallisesta pikku-ukkoja ja manavermeistä. Matti oli mulligoinut, mutta hanskassa oli yksi matchupin ja varsinkin tähän pöytätilanteeseen kovin kortti, Conflagrate. Robotit sulivat metallimössöksi, mutta pakan päältä löytyi Etched Champion. Tässä vaiheessa juhliin ryömi Prized Amalgam ja race was on! Matin kädestä löytyi sideboardattu Abrupt Decay esimerkiksi päällystettyä Cranial Platingia vastaan. Calcano passasi kortti kädessä ja Matti tapouttasi Cathartic Reunioniin. Calcano nosti vuorokortin, pelasi pihdatun Cranial Platingin, Arcbound Ravagerin ja jo hetken hyvältä näyttänyt peli päättyi niukkaan tappioon. 

Round 11 Team Record: 6-5 UW Control (2-1) *drop* 
Vastaamme asettui kolme lystikästä italialaista herraa. Sami totesi että kyseessä oli jotkut vanhan liiton pro-pelaajat. Sami tiesi myös jotenkin automaagisesti että minun vastustaja pelaa UW Controllia. Matin vastassa oli Grixis Death's Shadow ja Samilla turnauksen mittaa tutuksi tullut Eldrazi Tron. Samppa oli jo pikkuhiljaa hioutunut mirrorien ja Eldrazi Tron matchupin mestariksi, sillä vastaan oli ennen tätä kierrosta asettunut peräti viisi Varjoa ja neljät Lonkerot! Ei enteillyt hyvää kun Eldrazi-pelaaja kertoi voittaneensa kaksi matsia so far turnauksessa... 

Ykköspelissä vastustaja alkaa tykittää kysymyksiä tiimikavereille kun aloitan temppelillä ja Lotus Bloomilla. Vastapuolella osoitellaan käsikortteja ja myhäillään. Päättelen tästä että kädessä on varmaan runsaasti Path to Exilejä ja Supreme Verdictejä tai vaihtoehtoisesti countereita. Käy ilmi että ensimmäinen arvaukseni taisi osua oikeaan, sillä vuoron kolme Unlife jää koskemattomaksi. Vastustaja tapouttaa johonkin tunkkiin ja tapan Ad Nauseamin kautta Lightning Stormilla. Kakkospelissä saan tuta uuden sääntömuutoksen epärehellisyydet. Gideon of the Trialsin emblemi on Ad Nauseamille "vähän raskas". Ei tässä mitään, pakasta löytyy sideboardilta tuotu Echoing Truth! Valitettavasti kekkereihin liittyy Gideon, Ally of Zendikar. En luota apinalaumani ja ranskankielisen Maniaque de laboratoiren kykyyn johdattaa tietä voittoon ja keräänkin pian kortit. 

Kolmospelissä hanskasta löytyy parit hyvät sidekortit Duressin ja Search for Azcantan muodossa. Duress vie Gideon of the Trialsin, mutta vastustajan kädessä on myös parit Disdainful Stroket. Onneksi nostan likea a boss ja minulla on manaa ja vermeitä pyörähtää omalla nelosvuorolla oman counter backupin kera! Valitettavasti Dredge on saanut kuonoon Death's Shadowlta ja jäljelle jää Samin ja Eldrazien välinen taisto. Ratkaisevassa pelissä taidettiin olla aika paljon jäljessä, mutta tämäkään vastustaja ei ole kovin taitava Death's Shadowin ja combatin kanssa. Hetken näkyy jo valoa (Varjo?) tunnelin päässä, mutta lopulta lonkerot saavat Samin valtaansa ja peli on menetetty. Ruksi result slippiin droppaamisen merkiksi. 

Jälkimietteet ja jälkipelit

Matti totesi että "On yleensä olemassa hyvä syy miksi rikkinäistä  combodekkiä ei pelata.". Kaveri kykenee latomaan kungfutsemaisia viisauksia, mutta ei saa noustua omaan herätyskelloon! Matin sanomassa on pointtia. Dekki hävisi enemmän itseensä suhteessa siihen etuun, minkä sai matchupin vieraudesta vastustajille ja vahvojen sidekorttien puutteesta. Näin jälkiviisaana olisin pelannut varmaankin Collected Company comboa tai perinteistä Urza Tronia. Tästä huolimatta ei jäänyt fiilistä, että GP:n menestys olisi jäänyt omasta dekkivalinnasta kiinni. Sami ja Matti saattavat olla eri mieltä... ^^ 

Dropattuamme vetäydyimme hetkeksi kämpän suojiin ja M & S päättivät ottaa pienet päiväunet. Latailin Samin läppärille PokerStarsin clientin, mutta eihän Espanjassa voinut ulkomaalaisena pelailla. Nukahdin itsekin vajaaksi pariksi tunniksi. Samin ja minun noustua kesti hetken ennen kuin Matti sai itsensä ylös, tuleehan se amalgaamikin peliin pienellä viiveellä ja tapissa. Päätimme lähteä lähellä sijaitsevaan tapas halliin ja metsästämään Madridin parasta sangriaa. Olimme tähän mennessä saaneet vain nestettä, jossa yhtäläisyyksiä sangrian kanssa oli nimi. Seuraavaksi muutamat kuvat retkemme meiningeistä. 


Matti nauttii omatekoista sangriaamme, joka koostui 4,4% appelsiinia sisältävästä Florida mehusta ja Penedés punaviinistä. Seos ränkättiin lopulta matkan toisiksi parhaaksi sangriaksi. 


Kuvassa iso turska ja itselle tuntematon espanjalainen kalalaji.


Matti kuolaamassa tiskin lihaisia antimia.


Nämä veijarit olivat mitä luultavammin nauttineet useamman kannun sangriaa La venganza de Malinchessa.

Meksikolaistyylisessä La venganza de Malinchessa meille tarjoiltiin järkyttävän makeaa ja karmivaa sangriaa. Kannu hädin tuskin tyhjennettyämme otimme suunnan kohti seuraavaa päämäärää. Paikan piti olla noin neljänsadan metrin päässä ja vartin käveltyämme joku kyseenalaisti kartturointiani. Google Mapsiin oli jostain syystä jäänyt aiemmin päivällä googlettamani pieni olutbaari nimeltä Bee Beer. Päätimme astua sisään, olimmehan talsineet täysin päinvastaiseen suuntaan vartin verran. Nappasimme viihtyisästä baarista oluet mieheen. Meikäläiselle ja Samille tummat belgialaiset St. Bernardus Christmasit ja Matille Roman Lager. Baarimikko suositteli juustolajitelmaa oluidemme kyytipojaksi ja päätimme ottaa sen testiin.


Pieni viihtyisä, tunnelmallinen ja kaikinpuolin mainio olutbaari Bee Beer.

Juustot osoittautuivat taivaallisiksi. Lautaselta löytyi kolmea eri juustoa; lampaanmaitojuustoa, sinihomejuustoa ja kolmikon kuningasta, rosmariinijuustoa. 


Juustot tarjoiltiin ananasta, inkivääriä, kaardemummaa ja muita mausteita sisältävän chutneyn kera. 

Päätöksemme oli yksimielinen rosmariinijuuston ylivertaisuudesta. Kauhuksemme selvisi, että baarimikolla olisi myydä ainoastaan kaksi pakettia kyseistä juustoa. Sami ja minä heitettiin kolikkoa juuston ostamisoikeudesta. Kolikon irrotessa samin kädestä ilmaan tuntui kuin aika olisi pysähtynyt tässä pienessä pimeällä sivukujalla sijaitsevassa olutbaarissa. Kolikko alkoi vihdoin ja viimein laskeutua pyörien saavutettuaan lentoratansa huipun. Kolikko laskeutui Samin kämmenelle. Kääntö toisen käden kämmenselälle. Voi sitä ilon ja riemun määrää kun Samin käden alta paljastui klaava ja juusto oli minun! Saimme Matin kanssa ylipuhuttua Samin ostamaan toisen suositellun juuston pitkin hampain. En usko että sekään juusto tuottaa pettymystä. 

Takaisin arkeen 

Hyvä onni jatkui, sillä lentomme vaihtui lähtöpäivää edeltävän iltana Finnairin suoraksi. Jatkolentomme Amsterdamista oli peruttu kentällä olevan lumen vuoksi. Seuraava koitos odottaa niinkin lähellä kuin tulevana lauantaina 16.12. Poro Tour Invitationalin muodossa. Pakat alkavat pikkuhiljaa ottaa muotoaan näin kahta päivää ennen koitoksia. Vielä pitäisi ehtiä haalia kaikki tarvittavat kortit... Jos sattuu käymään niin hyvin että voitto napsuu niin voisin jopa innostua rustaamaan muutaman sanan jälkikäteen. 

Bonuksena loppuun Madridin yössä bongattu Frogmite.



Eetu