Yleensä sitä ajattelee, että taktisimmat ja vaikuttavimmat pelikokemukset löytyvät isoista laatikoista. Niistä, joiden kannessa on jonkun Keski-Euroopan kaupungin X nimi, avaruusolioita, ritareita ja muita eeppisille ja monimutkaisille peleille tyypillistä. Niistä joissa on puukuutioita saunan lämmittämisen tarpeisiin ja joiden korteista saisi rakennettua talon. Noh, Not Alonen kannessa on avaruusolio, mutta tämän pikkuruisen laatikon sisältö on aivan yhtä eeppinen kuin niiden isojen poikien.
Not Alone on peli kahdesta seitsemälle pelaajalle. Pelissä yksi pelaaja on mystisellä planeetta Artemialla oleileva avaruusolio, joka on suivaantunut siitä, että ihmiset, eli muut pelaajat, tunkeutuvat tämän planeetalle. Tämä avaruusolio, jota peli kutsuu Creatureksi, haluaa assimiloida ihmiset osaksi planeetan ekosysteemiä. Ihmiset taas huomaavat planeetan olevan suhteellisen ikävä paikka ja koettavat karata sieltä. Planeetalta karataan pelaamalla kortteja ja piiloutumalla Creaturelta. Ihmiset voittavat, jos heidän tokeni pääsee maaliin pienellä pelilaudalla ja Creature voittaa, jos hänen tokeni pääsee maaliin.
Artemia koostuu kymmenestä eri alueesta, kuten rannasta, metsästä ja suosta, joiden välillä ihmiset liikkuvat. Ihmisillä on pelin alussa viisi paikkakorttia, jotka kuvastavat näitä paikkoja. Pelin edetessä ihmiset voivat tutkia planeettaa lisää, jolloin heidän paikka- ja korttivalikoima kasvaa. Peli koostuu kolmesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa pelaajat pelaavat kädestään yhden paikkakortin kuvapuoli alaspäin. Toisessa vaiheessa Creature koittaa päätellä minne ihmiset ovat piiloutuneet pelaamalla yhden pokerichipin kaltaisen merkin alueen päälle, jossa arvelee olevan ihmisiä. Kolmannessa vaiheessa katsotaan, missä kukin on.
Jos Creature ei ole samassa paikassa kuin ihminen, voi ihminen käyttää pelaamansa paikkakortin erikoisvoiman, jes! Erikoisvoimat vaihtelevat paikkojen mukaan. Beachilla voi liikuttaa ihmisten voittoon vaadittavaa tokenia pienellä päälaudalla, Roverilla voi haalia lisää paikkakortteja tutkimalla planeettaa, Lairissa voi tehdä sen paikan toiminnan, missä Creature nyt lymyilee ja Swampissa voi nostaa jo pelatut kortit takaisin käteensä. Aina kun ihminen pelaa paikkakortin, sen voi nostaa vasta myöhemmin takaisin käteensä. Pelissä onkin tärkeää pohtia, missä järjestyksessä kortit pelaa. Jos pelaajalla on vain yksi kortti kädessä, tietää Creature tasan tarkkaan mihin tämä tyyppi on menossa. Kortteja olisi siis hyvä pitää mahdollisimman monta kädessä samaan aikaan, mutta siten Creaturella on enemmän aikaa voittaa peli, jos ihmiset tyytyvät vain nostelemaan jo pelaamiaan kortteja takaisin. Jokaisen vuoron jälkeen ihmisten tokeni päälaudalla liikkuu toki yhden pykälän eteenpäin, mutta voitto pelkällä odottelulla on vaikeaa.
Mikäli Creature on laittanut pokerichippinsä samaan paikkaan ihmisen kanssa, menettää ihminen yhden kolmesta elinvoimastaan ja Creature saa liikuttaa nappulaansa päälaudalla. Ihminen ei tässä tilanteessa myöskään saa käyttää paikkakorttinsa voimaa. Creaturella on myös hallussaan Hunt-kortteja, joilla ihmisiä voi piinata entistä enemmän. Näillä korteilla Creature voi asettaa korttien päälle ylimääräisiä merkkejä, jotka esimerkiksi estävät paikkojen toiminnon.
Not Alone on siis periaatteessa korteilla pelattavaa kuurupiiloa. Yksi etsii ja muut pakenee ja piiloutuu. Kun ihminen on pelannut kortin pöytään, se jää siihen kuvapuoli ylöspäin. Creature voi siis päätellä, mitä kortteja pelaajalla on vielä jäljellä ja iskeä seuraavalla kerralla kiinni. Korttien pelaaminen on melkoista bluffausta, tuplabluffausta ja triplabluffausta. Pohdinnat paikan valintaan menevät usein jotenkin näin: "Hmm nyt olisi hyvä aika siirtää rannan tokenia, niin ollaan hieman lähempänä voittoa, mutta se on aika ilmeinen paikka Creaturen hyökkäykselle. Voisinkin siis mennä Roveriin ja hakea tuon The Wreck -kortin, jolla pelastautuminen helpottuisi entisestään. Toisaalta Roveri on ehkä vielä mehukkaampi hyökkäyskohde Creaturelle. Pakko siis mennä Lairiin... Ei sekään oikeen toimi... Joo kyllähän tuo ranta on paras paikka". Samanlaisen päättelyketjun käy läpi myös Creature. "He luulevat, että menen rannalle tai Roveriin, koska ne ovat tällä hetkelle järkeviä ratkaisuja. Joten ehkä he nostavatkin jo pelatut kortit takaisin käteensä Swampissa? Toisaalta River on aivan yhtä turvallisen oloinen ratkaisu kuin Swamp. He tietävät, että tiedän, että Rover ja ranta ovat mehukkaita paikkoja, joten he eivät mene sinne. Siksi he ajattelevat, että menen niin sanottuihin harmittomiin paikkoihin, joten he menevätkin Roveriin. Hah! Helppo homma, Roveriin siis."
Älyttömän pitkät päättelyketjut menevät välillä jopa filosofisiksi, joten paikoin on parempi valita kohde sattumanvaraisesti tai niin sanotulla perstuntumalla. Mutta jossain vaiheessa kortit on kuitenkin nostettava takaisin. Mikäli pelaajalla ei ole enää pelattavia kortteja, menettää hän automaattisesti yhden elämän ja Creature matkaa kohti voittoa.
Not Alonen tunnelma ei tipahda missään vaiheessa eikä millään pelaajamäärällä. Peli toimii loistavasti niin kolmella kuin kuudellakin pelaajalla. Sen voi ottaa mukaan kapakkaan nopeaksi korttien läiskimiseksi, mutta se venyy myös mainioksi vähän raskaammaksi filleriksi. Peli on myös yllättävän tasapainoinen. Vaikka kuusinpelissä on viisi ihmistä yhtä Creaturea vastaan, ei kummankaan puolen tehtävä helpotu tai vaikeudu ollenkaan. Yllättävää kyllä, Creaturen on yhtä vaikeaa napata ihmisiä kiinni oli niitä viisi tai kaksi.
Yksi vastaan muut -tyyppisiä pelejä ei tule joka päivä vastaan ja jos tulee, ovat ne Descentin, Star Wars: Imperial Assaultin tai Mansions of Madnessin kaltaisia järkäleitä. Not Alone tuo näiden pelien huikean jännitteen ja yksi vastaan muut -mekaniikan pieneen pakettiin ja halpaan hintaan.
Jos pelistä pitää keksiä moitittavaa, niin se on sen sääntökirja. Se on ohut läpyskä, josta toki saa tietää miten peli toimii, mutta se kaipaisi ehkä lisää esimerkkejä. Peli on lopulta todella simppeli, mutta meillä kesti ainakin kolme vuoroa, jotta säännöt pystyi sisäistämään. Onkin suotavaa, että pelin sääntöihin tutustuu vaikka Youtubessa. Sitä on vaikea määritellä, mikä pelin säännöissä tekee niistä oudon vaikeasti omaksuttavan. Ehkä se, että kädessäsi olevat kortit merkkaavat lopulta vain sitä, minne paikalle menet "laudalla". Vaikeasti omaksuttavien sääntöjen takia peli viipyi hyllylläni pitkään, mutta kun sen säännöt sai taottua pelitovereiden päähän, on Not Alonesta tullut peli, joka pitää tuoda liki jokaiseen peli-iltaan.
Aku Suomalainen
Olen Aku Suomalainen, 26-vuotias lauta- ja videopelien ystävä Suomen Pariisista, Trusta.
Pelin henki -blogi kertoo lautapelien hienoimmista mekaniikoista: pelaajien kokemuksista! Blogi on tarkoitettu sinulle, joka uutta lautapeliostosta pohtiessasi olet törmännyt vain internetin sääntökatsauslautapeliarvioihin. Blogissa kerrotaan, miksi peli x on hyvä, miksi peliä x kannattaa kokeilla ja miltä pelin pelaaminen tuntuu – ilman sääntöjargonia.
Myös sinä, joka olet miettinyt, onko olemassa muita lautapelejä kuin Monopoly ja Alias, tutustu esittelemiini peleihin ja totea tämän jälkeen "kas, onhan niitä" ja innostu harrastuksesta! Pelaan niin massiivisia sotapelejä kuin kevyitä seurapelejä, joten teksteissäni tulee olemaan sopivia pelejä moneen makuun.
Ja vielä sinä, joka pelaat vain videopelejä: lautapelit tarjoaa yhtä hienoja hienoja tarinoita ja nokkelia mekaniikkoja kuin videopelit, mutta lautapelikokemukset pitää jakaa kaverien kanssa. Hienoa eikö?