Onkohan oikein kirjoittaa pelisuositusta pelistä, jota ei periaatteessa ole vielä päässyt läpi? Riittääkö jos tunteja ennen peli-iltaa kaivaa boksin esiin, hypistelee figuureja ja katsoo, minkälaista tarinaa tällä kertaa on luvassa? Tai jos ennen pelin läpäisyä jo pohtii, minkä monista lisäreistä tähän hankkisi? Star Wars: Imperial Assault taitaa olla ihan hyvä peli.
Star Wars: Imperial Assault koostuu toisiinsa löyhästi linkittyvistä skenaarioista, jotka muodostavat moni kymmentuntisen kampanjan. Skenaarioissa kapinalliset ja Imperiumi ottavat yhteen eri tunnelmissa. Yhdessä esimerkiksi paljastetaan imperiumin salaiset suunnitelmat uusien aseiden varalta ja toisessa kohdataan pelin pääpahis. Päätehtävien välissä käydään pelastamassa kapinallisia vankeja, etsitään valomiekkaa ja kerätään uusia apureita. Kampanja-rakenteen takia Imperial Assaultia suositellaan pelattavaksi aina samalla porukalla, mutta meidän peleissä porukka on vaihtunut silloin tällöin, eikä kukaan ole valittanut, että nyt jää kokonaistarina epäselväksi. Kampanjamme on edennyt jo yli puolivälin, mutta vielä on monia seikkailuja edessä. Skenaariot ovat olleet niin maukkaita tiiviitä paketteja, että tätä voi suositella vaikkei koko kampanja olekaan vielä purkissa.
Imperial Assaultissa yhdestä neljään pelaajaa ohjaavat kapinallisia, jotka koettavat läpäistä valitun skenaarion Imperiumin lyödessä kapuloita heidän raittaisiin. Pelilauta rakennetaan toisiinsa linkittyvistä paloista ja jokaisen skenaarion kartta on täysin erilainen. Yksi on pieni ja ahdas sisätilasokkelo ja toinen aukea aavikko. Vaihtelua piisaa. Kartalla kapinalliset ja Imperiumin joukot taistelevat nopin ja kortein ja koittavat saada kampanjaoppaassa mainitun tavoitteen täytetyksi. Joissain tehtävissä pitää esimerkiksi pelastaa vangit, toisessa räpeltää tietokonetta, joka tuhoaa imperiun aseiden pohjapiirrokset ja joissain vain selvitä hengissä tietty määrä kierroksia. Imperiumin pelaaja taas koittaa yleensä vahingoittaa kaikki kapinallisten sankarit.
Kapinalliset valitsevat hahmonsa kuudesta eri sankarista, joiden kyvyt vaihtelevat. Gaarkhan on etulinjan tankki, Mak tark'ampuja ja Gideon enemmän muita tukeva support-hahmo. Pelin edetessä hahmoille kertyy paljon uusia varusteita ja kykyjä.
Pelaajat aktivoivat hahmojaan vuorotellen. Kapinalliset aloittavat, jonka jälkeen Imperiumi liikuttaa figuurejaan. Pelaajat aktivoivat hahmonsa vuorotellen, kunnes kaikki laudalla olevat hahmot ovat tehneet hommansa. Vuorot ovat lyhyitä ja toiminnantäyteisiä ja vaikka kapinalliset saattavatkin joutua odottelemaan pitkäänkin uutta omaa vuoroaan, voi, ja pitää, muiden vuorojen aikana pohtia yhteistä sotasuunnitelmaa. Ramboiluun ei ole varaa, sillä skenaarioissa on yleensä tiukat vuororajoitukset. Jos ei skenaariota saa valmiiksi esimerkiksi kuudessa vuorossa, Imperiumi voittaa.
Kun tehtävä on tehty, sankarit ja Imperiumi kehittävät hahmojaan skenaariosta saaduilla rahoilla ja kokemuspisteillä, minkä jälkeen uusi skenaario valitaan.
Star Wars pöydällä
Imperial Assaultissa yhdistyy yhteistyöpeli ja Dungeons & Dragons tyyppinen pöytäroolipelaaminen. Kapinalliset puhaltavat yhteen hiileen ja Imperiumin pelaaja pelaa heitä vastaan. Aivan ensimmäisissä skenaarioissa Board Game Geekin väki kuitenkin suosittelee, että Imperiumi pelaa löysin rantein kapinallisia vastaan. Kun kapinalliset ovat saaneet hieman varusteita ja kokemusta alleen, voi Imperiumi alkaa painamaan kunnolla vastaan.
Luxury Cruise -skenaariossa kapinalliset ovat tunkeutuneet Imperiumin alukseen ja pyrkivät tuhoamaan sen sisältä päin.
Star Wars: Imperial Assault herättää Star Warsin maailman ja tunnelman henkiin aivan uskomattoman hienosti. Jokainen skenaario on täynnä elokuvamaisia hetkiä. Kapinalliset ryntäävät käytävää pitkin kohti huonetta, jossa sijaitsee tietokone, joka vapauttaa kapinalliset sabotöörit. Käytävän toisessa päässä Imperiumi odottelikin kapinallisten liikkeitä ja raijaavat esiin laserkonekivääriä operoivan E-WEB Engineerin, joka alkaa tulittaa kapinallisten jedikokelasta. Jedi ottaa pari osumaa, mutta pääsee nopeasti kiinni konekiväärimieheen samalla, kun muut hyppäävät suojaan huoneeseen. Kun Imperiumi pelaa hahmojaan laudalle, eivät kapinalliset tiedä, mihin ruutuun ne ilmestyvät. Yllätyksiä on aina edessä.
Toisessa kampanjassa taas Wookie Gaarkhan mäjäytti yksin käsin tajun kankaalle kahdelta Stormtrooperilta ja pääsi kokeilemaan onneaan tietokoneen kanssa. Wookie ei kuitenkaan loista tietotekniikan parissa. Suuret karvaiset käpälät tekevät kokoajan typoja ja vuoroja kuluu, kunnes viimeisellä vuorolla noppa suo yhden onnistumisen ja tietokone on tuhottu.
Huikeita hetkiä tulee tämän tästä. Ovet menevät lukkoon sankareiden takana, AT-ST sotakoneet jahtaavat sankareita pitkin ahtaita käytäviä, Stormtrooperit lisääntyvät kuin hydran päät ja niin edelleen.
Minulla on ollut ongelmallinen suhde yhteistyöpeleihin. Esimerkiksi Eldritch Horroria pelatessa huomasin, kuinka oman vuoron jälkeen monet ajautuivat kännyköidensä pariin ja pelin seuraaminen jää sivuun. Eldritch Horror on myös aivan liian pitkä peli, kun taas Imperial Assault tarjoilee yhteistyömättöä sopivan kokoisissa annoksissa. Imperial Assaultissa yhteistyö toimii. Kun vastassa on ihminen, joutuu suunnitelmat tarkastamaan monesta näkökulmasta. Imperial Assaultissa ollaan koko ajan hereillä. Eldritch Horrorissa hermo meni myös satoihin noppatesteihin, joista tuntui aina tulevan surkein tulos. Noppia on paljon myös Imperial Assaultissa, mutta tuntuu, että huonollakin tuloksella saa jotain aikaan (ja nämä nopat ovat upean näköisiä ja tuntuisia).
Mikään peli ei ole täydellinen ja Imperial Assaultissakin on kömmähdyksensä. Imperial Assault ei ole vaikea peli oppia. Pelaaja voi tehdä vuorollaan toimintoja, kuten levätä, hyökätä, liikkua ja vaikuttaa ympäristöönsä. Vaikean siitä tekee erilaisten poikkeusten ja poikkeusten poikkeusten määrä. Virheitä tulee tehtyä pitkälle kampanjaan ja joskus niiden takia jompi kumpi puoli saa tarpeetonta kuritusta. Pelissä on myös paljon pikkusääntöjä, jotka unohtuvat taistelun tohinassa.
Imperial Assault on kallis peli, mutta paketissa on paljon rahoille vastinetta. Ylihintaisia ovat kuitenkin erikseen myytävät figuuripaketit. 11 euroa yhdestä muoviukosta ja kymmenestä kortista ei kuulosta kovin järkevältä sijoitukselta. Fantasy Flight raapii vielä suolaa haavoihin, sillä peruspelissä on mukana Han Solo ja Chewbacca, mutta vain... pahvisina merkkeinä. Itse figuurit täytyy ostaa erikseen.
Onneksi Darth Vader sai sentään figuurin pahvilätkän sijaan! Takana valtavan kokoinen AT-ST. Vielä pitäisi perehtyä figuurimaalaukseen, johon YouTube-kanava Sorastro's Painting antaakin hyvät vinkit.
Imperial Assault on myös melkoinen työmaa säilytyksen ja pelin tapahtumien ylläpidon osalta, joihin en itse ole vielä kehitellyt järkevää systeemiä. Hahmojen ostamat varusteet ja uudet kyvyt tulee pitää tallessa ja järjestyksessä seuraavia pelikertoja varten. Samoin kortit, joilla valitaan, mitä skenaariota lähdetään seuraavaksi pelaamaan. Sitten pitäisi olla joku erillinen minigrippi jo suoritetuille tehtäville, korteille joita ei tule peliin, Skirmish-pelimuodon (erillinen kaksinpelattava figuuritaistelu) sälälle ja niin edelleen. Kynällä ja paperilla pitää vielä laittaa muistiin pelaajien rahat ja kokemuspisteet. Laudan kasaamiseenkin menee hetki, jos palat ovat sekaisin laatikon pohjalla.
Nämä ovat lopulta vain pieniä kauneusvirheitä muuten niin upeassa pelissä. Uudelleen pelattavuudestakaan en jaksa valittaa, vaikka samanlaista kokemusta se ei toisella kerralla enää tarjoaisikaan. Kokemus on jo nyt niin positiivinen, että sitten siirrytään lisäosien pariin.
Aku Suomalainen
Olen Aku Suomalainen, 26-vuotias lauta- ja videopelien ystävä Suomen Pariisista, Trusta.
Pelin henki -blogi kertoo lautapelien hienoimmista mekaniikoista: pelaajien kokemuksista! Blogi on tarkoitettu sinulle, joka uutta lautapeliostosta pohtiessasi olet törmännyt vain internetin sääntökatsauslautapeliarvioihin. Blogissa kerrotaan, miksi peli x on hyvä, miksi peliä x kannattaa kokeilla ja miltä pelin pelaaminen tuntuu – ilman sääntöjargonia.
Myös sinä, joka olet miettinyt, onko olemassa muita lautapelejä kuin Monopoly ja Alias, tutustu esittelemiini peleihin ja totea tämän jälkeen "kas, onhan niitä" ja innostu harrastuksesta! Pelaan niin massiivisia sotapelejä kuin kevyitä seurapelejä, joten teksteissäni tulee olemaan sopivia pelejä moneen makuun.
Ja vielä sinä, joka pelaat vain videopelejä: lautapelit tarjoaa yhtä hienoja hienoja tarinoita ja nokkelia mekaniikkoja kuin videopelit, mutta lautapelikokemukset pitää jakaa kaverien kanssa. Hienoa eikö?