×
Unfortunately we have no shipping options for United States.

Avalon Box Cover

Suunnittelija: Don Eskridge

Pelaajamäärä: 5 - 10

Peliaika: 30min

Ei-niin-pyöreän pöydän ritarit

Meitä suomalaisia pidetään rehellisenä kansana. Me pidämme lupauksemme ja me emme valehtele. Olemme säntillisiä ja tunnollisia, emmekä me syyllistä muita omista töppäyksistämme. Siksi peliporukassani nauttii suurta suosiota niin sanotut "hidden identity" -pelit, joissa pelaajat pelaavat jotain heille, yleensä arvottua, roolia parhaansa mukaan. Näissä peleissä pelaajat koittavat päätellä muiden pelaajien puheiden, eleiden, pelin siirtojen ja muun tiedon perusteella, kuka kukin on. Yksi parhaista hidden identity -peleistä on The Resistance: Avalon.

Avalonissa pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen: kuningas Arthurin ritareihin ja Mordredin kätyreihin. Pelin alussa pelaajille jaetaan kortit ja pelaaja katsoo kortista oman roolinsa, kertomatta sitä muille. Peruspelissä on mukana kaksi erikoisroolia, Merlin ja Salamurhaaja, mutta näistä kerron myöhemmin. Kun pelaajat ovat katsoneet roolinsa ja pelin pieni lauta ja nappulat on aseteltu, peli alkaa ritualistisella lorulla, jossa kaikki pelaajat sulkevat silmänsä ja kokenein pelaaja lausuu lorun ääneen. Mordredin kätyrit, avatkaa silmänne ja etsikää toverinne. Mordredin kätyrit, sulkekaa silmänne ja laittakaa peukalonne pystyyn. Merlin avaa silmät ja katsoo, ketkä ovat pahoja Mordredin kätyreitä. Merlin sulje silmäsi. Tämän jälkeen peli alkaa.

Pelin aikana pelaajat ovat vuorotellen ryhmän johtajia, jotka valitsevat pelaajista 2–5 henkilön ryhmän. Kun johtaja on päättänyt, kenet valitsee ryhmäänsä, pelaajat äänestävät, hyväksyvätkö he ryhmän. Jos yli puolet pelaajista äänestävät "jaa", lähtee ryhmä mahtavalle tehtävälle. Tehtävässä ryhmän jäsenille jaetaan "Success" ja "Failure" -kortit ja jokainen ryhmän jäsen pelaa kortin eteensä. Jos kaikki kortit ovat mallia "Success", saa Arthurin ritarit yhden pisteen. Kolmella pisteellä joukkue voittaa. Jos taas korteissa on mukana yksikin "Failure" -kortti, saa Mordredin kätyrit pisteen.

ResistanceAvalonComponents
Avalonin pelilaudasta on eri versioita eri pelaajamäärille. Seitsemän pelaajan pelissä Mordredin kätyreitä on kolme ja neljänteen tehtävään vaaditaan kaksi epäonnistumista.

Ja pelin säännöt ovatkin siinä. Ei vaikuta vielä kummoiselta peliltä, mutta varsinainen pelin pelaaminen tapahtuu äänestyksiä seuraamalla, valehtelemalla muille roolistaan ja vakuuttamalla muut omasta siniverisyydestään. Peli on huomattavasti vaikeampi Mordredin joukkueessa. Mordredin kätyrit joutuvat uskottelemaan muille pelaajille, että he tahtovat hyvää valtakunnalle. Siksi onkin tärkeää, ettei Mordredlaiset esimerkiksi kahden pelaajan tehtävässä paljasta heti rooliaan, jolloin Arthurin lojalistien olisi helpompi päätellä kahdesta pelaajasta, kumpi näistä on paha. Mutta toisaalta ovela ja ilkeä pelaaja voi alkaa agressiivisesti syyllistämään toista pelaajaa kahden pelaajan tehtävässä ja jos sillä oikealla Arthurin ritarilla menee pala kurkkuun, eikä hän keksi hyviä perusteluita sille, miksi hän on hyvä ja tuo toinen paha, pääsee vihollinen helposti soluttautumaan Arthurin joukkoihin. Arthurin ritarit taas joutuvat monasti liki lapsenomaisesti kiukutellen vakuuttelemaan omaa hyvyyttään. "Mä äänestän 'ei' kaikkiin joukkueisiin, paitsi niihin, missä olen itse mukana!"

Melkein jokainen pelaamani peli alkaa hyvin saman kaavan mukaan. Kun kortit on jaettu ja lorut lausuttu, joku peliporukastani kysyy "Jahas, minkäs värisiä te olette?", johon muu peliporukka vastaa yhteen ääneen "Mä oon ainakin ruiskukan sininen". Tästä lähtee liikkeelle piinaavan jännittävä arvuuttelupeli, jossa pienikin kehonkieli, hikipisara otsalla tai oudosti ajoitettu wc-tauko saattaa paljastaa Mordredin kätyrin. Jos taas Mordredlainen on pelannut korttinsa ja äänestyksensä hyvin ja valinnut sanansa tarkkaan, pääsee hän helposti mukaan Arthurin lojalisteihin, ja pilaa näiden pelin viimeisillä tehtäväkierroksilla. Kun tämä ukotus onnistuu, on Mordredlaisen vaikea pitää pokkansa. "Eikä, ne oikeesti usko ton!" on yksi monista ajatuksista, joka tullee Mordredlaisen päähän, kun hänet valitaan kerta toisensa jälkeen tehtäviin mukaan. Siinä tekisi mieli hyppiä tasajalkaa onnesta, mutta ei, peli on kesken ja pokerinaama on pidettävä loppuun saakka.

Vaikka peli menee pieneen pakettiin, sitä mahtuu pelaamaan sohvapöydällä ja sen komponentit on laskettavissa melkein kahden käden sormilla, on pakettiin ängetty huikea jännitysnäytelmä. Jännityksellä on tietysti varjopuolensa. Pienestä koosta ja yleensä suhteellisen lyhyestä peliajastaan huolimatta peli saattaa tuntua todella uuvuttavalta, etenkin Mordredin kätyreille. Sinun tulee tarkasti muistaa, ketä pelaajaa syytit pahikseksi milläkin vuorolla, miksi äänestit tuohon ja tuohon ryhmään "ei" ja millä tavalla olet aiempina vuoroilla perustellut oman "hyvyytesi". Vaikkei Avalonissa joudu pyörittelemään kymmeniä resurssikuutioita, tai laskemaan optimaalisia liikeitä pelilaudalla, on psykologiset valinnat raskaita. Jos taas pelissä Arthurin ritarit hoksaavat pahikset nopeasti, voi pahisten peli olla ohi jo ensimmäisen tehtävän jälkeen. Pahiksilla on kuitenkin hihassaan vielä yksi voiton avain. Arthurin ritarien Merlin tietää, ketkä ovat Mordredin kätyreitä. Merlin voi varovaisesti ohjailla kumppaneitaan valitsemaan rehelliset ritarit tehtäviin. Jos taas Merlin ohjailee muita liian näkyvästi, voi Mordredin salamurhaaja pelin lopussa murhata Merlinin arvaamalla oikein, kuka pelaa Merliniä.

Kun voittajajoukkue on pelin lopussa selvillä, kaoottinen pelin analysointi alkaa ja huone täyttyy naurusta, selittelyistä ja joskus kiukkuisesta murinasta. Tämä jälkipeli on melkein yhtä nautinnollista kuin itse pelaaminen. Mordredlaiset kääntävät teatraalisesti korttinsa ympäri ja Arthurin ritarit äimistelevät heidän hyvää pelaamistaan. "En tajunnut yhtään että SÄ olit pahis!" Arthurin ritarien voiton kohdalla ylävitosia jaellaan tiuhaan ja Mordredin kätyreille kettuillaan, mutta tietty hyvässä hengessä. Pieni peli on tarjonnut yksiä ikimuistoisimpia pelielämyksiä koskaan.

Avalon on yksi lukuisista "hidden identity" -peleistä, joissa pelaajien vuorovaikutus on yksi pelin mekaniikoista. Pelit toimivat minusta mainiosti uusien pelaajien kanssa ja juhlissa. Kannattaakin seuraavissa bileissä sen ainaisen Aliaksen tai hätäisesti keksityn korttijuomapelin sijaan napata mukaan esimerkiksi Avalon. Miksi vain arvuutella sanoja, kun voi roolipelata keskiaikaishenkistä jännitysnäytelmää ja valehdella ja syyttää muita, kun se kerran on sallittua ja toivottua.

---

Olen Aku Suomalainen, 26-vuotias lauta- ja videopelien ystävä Suomen Pariisista, Trusta.

Pelin henki -blogi kertoo lautapelien hienoimmista mekaniikoista: pelaajien kokemuksista! Blogi on tarkoitettu sinulle, joka uutta lautapeliostosta pohtiessasi olet törmännyt vain internetin sääntökatsauslautapeliarvioihin. Blogissa kerrotaan, miksi peli x on hyvä, miksi peliä x kannattaa kokeilla ja miltä pelin pelaaminen tuntuu – ilman sääntöjargonia.

Myös sinä, joka olet miettinyt, onko olemassa muita lautapelejä kuin Monopoly ja Alias, tutustu esittelemiini peleihin ja totea tämän jälkeen "kas, onhan niitä" ja innostu harrastuksesta! Pelaan niin massiivisia sotapelejä kuin kevyitä seurapelejä, joten teksteissäni tulee olemaan sopivia pelejä moneen makuun.

Ja vielä sinä, joka pelaat vain videopelejä: lautapelit tarjoaa yhtä hienoja hienoja tarinoita ja nokkelia mekaniikkoja kuin videopelit, mutta lautapelikokemukset pitää jakaa kaverien kanssa. Hienoa eikö?