Aiemman artikkelin jatkoksi vielä fiilikset turnauskentiltä; Chicagoonhan oltiin matkattu ensisijaisesti osallistumaan AdeptiConin 40K Championshipeihin! Turnaus alkoi heti AdeptiConin ensimmäisenä täytenä päivänä ja ajoimme taksikyydillä armeijakseni valitsemani Kroot Mercenaryt (counts as Dark Eldar + Eldar) display boardeineen tapahtumapaikalle ja sen konferenssikeskukseen. Luvassa oli kokonaiset neljä pelikierrosta 1850:n pisteen armeijoilla ja vajaan kolmen tunnin peliajoilla. Champsit olivat AdeptiConin 40K-turnaustarjonnasta selkeästi kilpailullisin, mutta myös suosituin yksilöturnaus. Mun figuteknisten valintojen ylle rakennettu armeijalista näytti tältä.
AdeptiConissa pelattiin custom-tehtäviä, joihin kaikkiin lukeutuivat Eternal War, Kill Pointit, Secondaryt sekä Maelstrom-tyyppinen tehtävä, jossa ei nostettu kortteja vaan valittiin joka vuorolle kierroskohtaisesta tehtävälistasta kaksi tavoitetta, jotka piti saavuttaa kyseisellä vuorolla. Secondary Missioneissa oli myös uniikkeja tehtäviä, kuten neljännesten hallintaa, kalleimman yksikön tuhoamista tai Warlordin viemistä pöydänkeskustaan. Kaikki tehtäväluokat cappasivat kahteentoista Victory Pointiin ja pelaajien välillä jaettiin 30 turnauspistettä joka kierroksella. Championships Primerin löytää ainakin vielä toistaiseksi täältä.
Battle I: Lions of Caliban
Ekan pelin pelasin nykyaikaisia Dark Angeleita vastaan - listasta löytyi Azrael, Librarian Bikella, Coteaz, Command Squad Grav Guneilla ja Relentless-lipulla, Ravenwing Command, kolmen Assault Cannon Land Speederin ja Darkshroudin yksikkö, Sniper Scoutit, Shotgun Scoutit, Forge Worldin ignores cover -plasmalättyjä viskova Predator sekä Warhammer World -eksklusiivit Land Raider ja Command Rhino, joilla oli liuta aika näppäriä erikoiskykyjä. Armeijan suojaksi oli myös ostettu raunio Planetary Onslaughtista.
Lähdin puskemaan päälle Hammer and Anvil deploymentissa, mutta myrkkyluodit eivät tietenkään tehneet mitään ajoneuvoihin ja biket jinkasivat 2+ rerollattavalla cover savella. Ensimmäinen Dark Angels -figu taisikin kaatua Plasma Talonin ylikuumentumiseen tokan vuoron tasoittavalla mun iskujoukkojen kuollessa vähän hätäisemmin vihollisen ampumista vastaan. Erityisesti Speederien Assault Cannonit ja Heavy Bolterit olivat aika väkeviä, sillä ne ampuivat Overwatchia BS2:lla ja saivat vielä jomman kumman erikoisvaunun ansiosta unohtaa jinkanneensa kerran pelissä.
Sain kuitenkin lopulta joitain joukkoja perille ja olin vetänyt Rangereilla ja Reavereilla vihollisen yksiköitä aika syvälle tämän omalle deployment zonelle, josta ne eivät enää ehtineet vaikuttaa mun pään objektiiveihin. Farseer ja viimeinen Clawed Fiend tuhosivat Predatorin ja Sniper Scoutit ja ehtivät vielä pelin jatkuttua kutoselle käydä miekkailemassa loputkin tiedustelijat toiselta objektiivilta. Furious Charge Warriorit myös yllättivät objektiiveja contestoimaan liitäneet Land Speederit ja pudottivat Talosin chargesta eloonjääneet kaksi kiituria. Lopulta olin päässyt ihan hyvin mukaan peliin ja sain valtaosan objektiiveista, mikä tarkoitti Scouring-menetyksistä huolimatta yhden pisteen voittoa!
Battle II: Wardens of the Tomb Shield Generator
Toisessa pelissä Necronien kaappaaman Void Shield Generatorin kuplaan järjestyivät Nemesor Zahndrekh, Orikan the Diviner, kolmet Immortalit, kahdet Wraithit, Scarabit ja kymmenen Canoptek Spyderia, joista osa oli tietysti Canoptek Harvestista. Laitoin omat figuni lähtöviivalle ja otin aloituksen, vaikka tässä tapauksessa se olisi toki pitänyt antaa vastustajalle.
Ekalla vuorolla en tietenkään saanut parilla Dark Lancella Void Shieldeja alas ja muu ampuminen ei siten tehnyt mitään, mutta sain sentään haettua pari Maelstrom-pistettä. Necronit pysyivät suojakenttiensä takana Scarabeja kasvatellen ja pelin ensimmäiset vuorot olivatkin silkkaa standoffia. Kolmannella vuorolla peli viimein alkoi, kun Necronit työntyivät vähän eteenpäin ja sain Void Shieldit rikottua - First Blood, "Tuhoa yksikkö" ja "Tuhoa yksikkö ampumalla" -tehtävät jäivät kuitenkin suolaisesti yhden Wraith-woundin päähän. Beast Pack meni painimaan toisen Wraith-ryhmän kanssa ja vein Swooping Hawkeja ja Reavereita laitoihin levittämään Necronien muodostelmaa.
Sain kuin sainkin ammuttua myrkkyluodeilla aika tavalla Spidereita pois ja lopulta keskustasta tuli iso painimatsi Grotesquejen sidottua lingotut Scarabit. Nurkassa Spyderit onnistuivat vielä 11" sankarichargessa mun Reavereihin ja ottivat kaukaisen objektiivin itselleen. Olin kuitenkin suorittanut Maelstromeja paljon nurkkaansa alkupelistä ahtautunutta kaveria paremmin ja kun Eternal War -objektiivit menivät mun eteen työntyneiden Objective Secured -yksiköiden ansiosta tasan, sain taas pienen voiton!
Battle III: The Desperate and Dying
Kolmas peli rähistiin Ynnari Eldareita vastaan, joiden riveihin lukeutuivat Autarch, kaksi Archonia Webway Portaleilla, kahdet Wraithguardit cannoneilla, seitsemän ryhmää Windridereita, kaksi Wraithknightia ja Vaul's Wrath D-Cannon. Vihu deployasi keskelle raunion taakse D-cannonin, Wraithknightit ja näkyville yhdet Shuriken Catapult Windriderit syötiksi. Jätin itsekin valtaosan jutuista reserviin ja deployasin Conqueror of Citiesin saatuani keskusraunioon Beast Packin, sinkkukoiran, Reaverit, Avatarin, Talosin ja Windriderit. Rangerit infiltroin nurkkaan, aloituksen taas annoin pois, jotta mun reservit saapuisivat Eldarien jälkeen.
Eldarit eivät tehneet ekalla vuorolla mitään, itsekin lähinnä liikehdin kun en halunnut antaa Wraithknighteille ilmaisia D-laukauksia mun Monstereihin tappamalla härnäävät Jetbiket. Tokalla vuorolla Eldarit saivat kaikki reservinsä ja Wraithguardit diippasivat rohkeasti ihan mun kaikkien joukkojen eteen. WK:t pysyttelivät kaukana ja Windriderit muodostelmalensivät yhdessä. Wraithcannonit tietenkin tappoivat kunnarilla counter chargea viritelleet Avatarin ja Talosin kerrasta ja Windriderit hävittivät Reaverit.
Sain itsekin kaikki reservit Splinter Raideria lukuunottamatta. Toin Venomit kauas ampumaan lähimpiä Windridereita niin, etteivät kauemmat ryhmät yltäisi ampumaan ilmaisia Ynnari-laukauksia takaisin. Archonin Raider deeppasi lähemmäs ja Haemonculus hyppäsi ylos näyttämään Archangel of Painia Eldareille - kaksi ryhmää räjähti tyystin vaikka Ynnarit on kaiken lisäksi vielä Stubborn eivätkä ottaneet LD-miinuksia. Raider tuhoutui vastapalloon ja Archon sekä Grotesquet pinnasivat. Venomit taas saivat tuhottua yhteensä kaksi Jetbikea ja Wraithguard voitti charganneen Beast Packin lähitaistelussa.
Sitten multa kuolikin kaikki parissa vuorossa ja pakoilin reservistä saapuneella Raiderilla välttämään wipeoutia siinä onnistumatta - Ynnarit veivät kaikki pisteet! Ihan hauska peli silti, sillä pääsin pari kertaa aika hyviin paikkoihin ja jos Eldarit eivät olisi heittäneet ihan niin hyvin, olisin kyllä pystynyt pelaamaan pisteistä.
Battle IV: Blizzard Planetstrike
Viimeisessä matsissa murhattiin mun AdeptiCon-perinteen mukaan Space Wolffit, joista löytyi Thunderwolf Lord, muutama Thunderwolf, neljät Grey Hunterit Meltaguneilla Podeissa, Björn the Fell-Handed Lucius Dreadnought Drop Podissa, Culexus Assassin ja Stormfang Gunship. Deployasin warrior-kuplamuovin taakse ja sain aloittaa, jolloin ammuin pois pari Thunderwolfia ja hain vuoron Maelstrom-pisteet. Space Wolffien ekalla vuorolla stunnattiin Raider ja Venom ja päästiin hakemaan TWC:lla runin jälkeen 10" chargea Reavereihin, joka kuitenkin epäonnistui.
Koska pudotusjoukot tulivat niin lähelle, pääsin iskemään koko armeijalla ja aika rumaahan siitä tuli. Avatar ja Beast Pack tuhosivat toisen Grey Hunter-ryhmän ja Talos sekä Archon toisen, Reaverit taas kävivät ajamassa Culexuksen yli. Vihu irrotti yhteen woundiin tankanneen Wolf Lordin muista susista ja kävi tuhoamassa niillä Raiderin ja Reaverit samalla kun Björn podasi mun armeijan keskelle ja päätti jäädä vielä sisään Lucius Podiin. Thunderwolfit nöyrtyivät ampumista vastaan ja sain piiritettyä Björnin pudotuskapselin niin, ettei Dreadnought-raukka päässyt ulos ja joutui räiskimään Heavy Flamerilla ja kuuratykillään sisältä yrittäen tehdä jonkin aukon Swooping Hawkeihin, Warrioreihin tai Beast Packiin. Sain kuitenkin lopulta wreckattua podin ja sitä myötä polttamaan Dreadnoughtin sen sisään. Viimeiset Grey Hunterit podasivat nurkkiin suorittamaan tehtäviä ja Stormfang saapui räiskimään mun joukkoja, mutta susien näkökulmasta paljoakaan ei ollut tehtävissä. Myös noppa oli kyllä mun puolella koko pelin, eikä täyttä voittoa ollut kovin hankalaa sinetöidä.
Jälkipelit ja Best Appearance
Lopulta Krootit olivat kivunneet sijalle 33 koko turnauksen 218:sta osallistujasta! Toisen päivän pudotuspeleihin ei tietenkään ollut asiaa, mutta onnistuin kuitenkin parantamaan omaa recordiani ja voittamaan vastoin kaikkia odotuksiani valtaosan peleistä. Päätavoite oli tietysti ollut Paras Armeija -palkinto ja jäimme jännittämään ensimmäisen turnauspäivän palkintojenjakoa. Judget olivat käyneet monta kertaa meidän pöydässä viimeisen kierroksen aikana ja nostelleet figuja yksiköistä tarkempia arviointeja varten - tässä vaiheessa "finalistit" oli jo valittu ja etsittiin vain virheitä ja merkkejä huolimattomuudesta. Lopulta Krootien yksilöllisyys ja beissauspanostukset taisivat olla tiebreaker ja AdeptiCon 2017 40K Championships Best Appearance -armeijapalkinto tuli Suomeen! Tämä tietysti kruunasi koko huikean turnauspäivän ja sain vaikuttavan mitalin lisäksi ison kasan palkintoja AdeptiConin sponsoreilta. Makein tunnustus oli tietysti elektroninen maalinravistin, joka seinään kytkettynä heiluttaa aparaattiin köytettyä maalipurkkia 3000 kertaa minuutissa.
Krootien voitto on omistettu Ollille, joka näki vähintään yhtä paljon vaivaa armeijan eteen rakentaessamme sitä iät ja ajat vuoden 2015 aikana. Osan yksiköistä olemme toteuttaneet kukin tahollamme, kun taas loput ovat aina toisen rakentamia ja toisen maalaamia. Valtaosassa figuista näkyy molempien kädenjälki ja ideat. Kroot-armeijaan ja sen valmistumisen vaiheisiin voi halutessaan tutustua blogimme artikkelien kautta.
Turnauksen järjestelyt toimivat koko päivän tosi hyvin ja pelaajat saivat keskittyä täysillä sotimiseen. Samoin puitteet olivat hienot, sillä pelitila oli ilmava, maastot olivat aivan ensiluokkaisia ja kaikkien pöytien väliin oli jätetty tilaa osallistujien display baseille, joita löytyikin lähes joka osallistujalta. Turnauksessa oli monta floor judgea, jotka vastasivat tarvittaessa kysymyksiin ja kuulutukset tulivat selkeästi kovaäänisistä. Kaiken kaikkiaan hieno turnaus, mitä osasin toki odottaakin viime kerran perusteella. Kiitokset järjestäjille, peliseuralle ja sponsoreille!
Teemu / War Head
www.gowarhead.com
