×
Unfortunately we have no shipping options for United States.

Game of Thrones the Board Game box cover

Suunnittelija: Christian T. Petersen

Pelaajamäärä: 3-6

Peliaika: 120 -240min

Paras Game of Thrones -peli on analoginen

Lisenssipelit ovat hankalia tapauksia. Herkullisista lähteistä ammennetaan usein vain keskinkertaisia tuotoksia. Lisenssilautapelit taas ovat yleensä kaavaa "Lisenssi X -Monopoly/Kimble", jotka eivät tuo lautapelikulttuuriin mitään uutta. Onneksi on olemassa myös poikkeuksia. Game of Thronesin brutaalia ja kieroa maailmaa on koitettu muokata pelimuotoon yllättävän harvoin. Siitä on tehty vain pari videopeliä. Cyaniden tekemä ja Atluksen julkaisema toiminta-roolipeli vuodelta 2012 sai melko kehnon vastaanoton, ja vaikken kyseistä tuotosta ole pelannut, en sitä välttämättä suosittele muillekaan. Telltalen Game of Thrones sen sijaan on varsin mainio tekele, mutta pelissä pelataan sarjasta tuntematonta sukua minkä takia Lannisterien, Starkkien ja Tyrellien toilailut jäävät paitsioon. GoT-aiheisia lauta- ja korttipelejä on tehty jonkin verran, joista itse olen tutustunut vain yhteen, mutta uskon, että tätä parempaa Game of Thrones peliä ei tule pitkään aikaan ilmestymään. Tämä peli on Fantasy Flight Gamesin A Game of Thrones - The Board Game.

Valtaistuinpeli keittiön pöydällä

GoT-lautapeli on strateginen sotapeli kolmesta kuudelle pelaajalle. Pelissä pelaaja hyppää yhden Westerosin suursuvun sotapöydän äärelle ja koittaa valloittaa itselleen pelilaudalta seitsemän linnaa. Pelattavia sukuja ovat Starkit, Lannisterit, Greyjoyt, Tyrellit, Baratheonit ja Martellit. Linnat pelaaja saa haltuunsa liikuttamalla laudalla olevia joukkojaan niille. Mikäli samassa linnassa on toisen pelaajan joukkoja, joutuvat pelaajat taistelemaan keskenään ja voittaja saa linnan itselleen. Taisteluissa pelaajat laskevat, kuinka paljon heillä on tappelussa joukkoja ja tämän jälkeen he pelaavat kädestään kortin, jotka kuvastavat sarjan päähenkilöitä. Nämä kortit tuovat taisteluihin jännitettä, koska korteilla on oma hyökkäysarvo, joka lisätään pelaajien joukkojen määrään. Pelaajien pitää päätellä, voivatko he voittaa taistelun pelaamalla esimerkiksi hieman heikomman hyökkäysmuuttujan omaavan "Cersei Lannisterin" vaiko varmistaa voittonsa pelaamalla "Ser Gregor Cleganen". Vasta kun kaikki kortit ovat pelattu, saa pelaaja jo pelaamansa kortit takaisin, eli surkeatkin kortit pitää jossain välissä pelata. Pelaajat liikuttavat joukkojaan, puolustavat asemiaan, hankkivat lisää resursseja ja häiriköivät muiden pelaajien toimia pelaamalla laudalle niin kutsuttuja käsky-nappuloita. Nappulat ovat kaksipuolisia. Toista puolta koristaa suvun vaakuna ja toisella puolella on itse käsky. Nappulat pelataan aina käskypuoli alaspäin, mikä onkin pelin mielenkiintoisin, raivostuttavin ja hikeä nostattavin ominaisuus.

Koska pelilaudan linnat eivät riitä jokaiselle pelaajalle, menee peli muutaman vuoron jälkeen tiukaksi omien maarajojen suunnitteluksi ja vaalimiseksi. Pelissä ei kannata suututtaa montaa pelaajaa samaan aikaan, se on suora tie häviöön. Pelaajien on, usein vastentahtoisesti, luotava liittoja keskenään. Pohjoisesta etelään hyökkäävät Starkit joutuvat melkein jokaisessa pelissä liittoutumaan Greyjoyn kanssa, koska on ajanhukkaa jäädä nahistelemaan laudan keskellä olevasta Moat Cailinin linnakkeesta. Tappelemalla samassa paikassa varmistaa vain sen, että riitapukarit saavat rauhassa katsella, kun etelän vetelät napsivat linnoja toisen jälkeen ja rynnistävät voittoon. Toisaalta liittoutumat on helppo rikkoa. Liittoutumiseen ei ole pelissä minkäänlaisia sääntöjä – se on vain kahden ihmisen päätös. Siksi niiden rikkomiseenkaan ei tarvita erikoisia sääntöjä, ja se vasta kirpaisee.

A Game of Thrones The Board Game gameplay

Hopeiset Starkit joutuvat usein neuvottelemaan rauhan Greyjoyden kanssa. Muuten Starkien Westerosin valloitus tyssää Moat Cailiniin. Tämä on tietty nihkeää Starkeille, sillä Greyjoyt pääsevät nyt kuumottavan lähelle Starkien kotikaupunkia Winterfelliä.

Punaiset häät uudestaan ja uudestaan

Lautapeleihin tutustumattomat monesti puhuvat, että Monopoly rikkoo ystävyyssuhteita. Monopoly on kuitenkin Game of Thrones -lautapeliin verrattuna harmiton kinastelija, kun taas Game of Thrones on aviorikkoja. Monopolya pelaavat oman elämänsä kiinteistökuninkaat ja kuningattaret suuttuvat mielestäni lähinnä vain surkeasta noppatuurista, kun taas Game of Thronesin teemaan sopivasti häilyvät rajat ystävyyden ja verivihollisuuden välillä ovat osa peliä.

Kun pelaajat pelaavat käsky-nappuloita pöydälle, ei muut pelaajat tiedä, minkä käskyn tämä pelaa. Esimerkiksi Lannisterit saattavat hyökätä Harrenhalliin karkottaakseen Baratheonit sieltä. Lannisterien liittolaiset Tyrellit lupaavat auttaa hyökkäyksessä, pelaamalla auttamiskäskyn. Kun käskyt paljastetaan, Baratheon päättää puolustaa, Lannister hyökätä ja Tyrell auttaa. Kaikki menee suunnitelmien mukaan, tuumaa Lannister. Kunnes siirrytään itse toimintaan, jolloin Tyrellit päättävätkin auttaa Baratheoneja puolustamaan Harrenhallia ja Lannister lievästi sanottuna suuttuu. Peli on pullollaan tämänkaltaisia pienoisia punaisia häitä, jotka saavat hien valumaan ja tässä tilanteessa Lannisterin repimään hiuksia ja Baratheonin ja Tyrellin heittämään yläfemmat.

A Game of Thrones The Board Game House Cards

Taisteluissa pelaajat pelaavat kädestään "sukukortit", joiden yläkulmassa oleva arvo lisätään pöydällä olevien nappuloiden lukumäärään. Suuremman numeron saanut pelaaja voittaa taistelun. Sukukortit kuvastaa yleensä hyvin sarjan päähenkilöitä. Esimerkiksi Gregor Cleganen kortissa on suuri hyökköysnumero ja kortin miekkasymbolit tuhoavat vastustajan nappulan. Muuten ne jäävät pelilaudelle kyljelleen haavoittuneina. Tyrion Lannister taas toimii ovelammin. Tyrionin pelannut pelaaja saa ensin nähdä minkä kortin vastustaja pelaa, ja vaihtaa sitten Tyrionin toiseen voimakkaampaan korttiin. Aivan kuten sarjan "Trial by combat" taisteluissa.

Liittoumat ja juonittelut, sopimukset ja petokset ja taistelut ja voiton tavoittelu ovat Game of Thrones -sarjan keskeisiä teemoja. A Game of Thrones -lautapeli herättää televisiosarjan Westerosin henkiin sinun pelipöydällesi. Lisenssipelit pystyvät monesti mallintamaan lisenssin ulkonäköä ja tyyliä, mutta harvoin sarjojen tai elokuvien teemoja. GoT-lautapelissä näin käy – ja se on huikeaa. Lisäksi jos pelaajat ovat tehneet kotiläksynsä ja katsoneet GoTin kaksi ensimmäistä kautta, linkittyy pelattu peli hauskasti katsottuun sarjaan. Stark ei haluaisi liittoutua Greyjoyn kanssa, koska Greyjoyt... tekivät kurjia asioita Winterfellissä. Mutta heidän on pakko tulla toimeen keskenään. Liitot eivät myöskään ole mitään yhden vuoron sopimuksia kuten kevyimmissä peleissä, sillä GoT-lautapelin pelaamiseen on syytä varata liki koko päivä aikaa. Pelin laatikko kertoo sen kestävän kahdesta neljään tuntia. Omat pelit ovat kestäneet tuplasti tämän määrän.

Jos Game of Thrones hammasta kolottaa, on A Game of Thrones oiva lääke tähän vaivaan. Ota peli-iltaan mukaan paras pullosi Dornelaista punaviiniä, harjoittele edellinen ilta peilin edessä inhottavinta Cersei Lannister -virnettäsi ja varaudu joko voittamaan tai kuolemaan. Jos kaipaat tarkempaa kuvausta pelin säännöistä, suosittelen katsomaan Fantasy Flightin Youtube-kanavalta pelin esittelyvideon, jossa säännöt kerrataan hyvin.

---

Olen Aku Suomalainen, 26-vuotias lauta- ja videopelien ystävä Suomen Pariisista, Trusta.

Pelin henki -blogi kertoo lautapelien hienoimmista mekaniikoista: pelaajien kokemuksista! Blogi on tarkoitettu sinulle, joka uutta lautapeliostosta pohtiessasi olet törmännyt vain internetin sääntökatsauslautapeliarvioihin. Blogissa kerrotaan, miksi peli x on hyvä, miksi peliä x kannattaa kokeilla ja miltä pelin pelaaminen tuntuu – ilman sääntöjargonia.

Myös sinä, joka olet miettinyt, onko olemassa muita lautapelejä kuin Monopoly ja Alias, tutustu esittelemiini peleihin ja totea tämän jälkeen "kas, onhan niitä" ja innostu harrastuksesta! Pelaan niin massiivisia sotapelejä kuin kevyitä seurapelejä, joten teksteissäni tulee olemaan sopivia pelejä moneen makuun.

Ja vielä sinä, joka pelaat vain videopelejä: lautapelit tarjoaa yhtä hienoja hienoja tarinoita ja nokkelia mekaniikkoja kuin videopelit, mutta lautapelikokemukset pitää jakaa kaverien kanssa. Hienoa eikö?