Suunnittelija: Jervis Johnson
Julkaisija: Games Workshop Ltd.
Kielivaatimus: Itse peli sisältää vähän englantia, mutta sääntöjen opettelu ilman opastusta vaatii todellista pänttäämistä englanniksi.
Pelaajamäärä: 2
Peliaika: 45-120 min
Vuonna 1986 syntynyt Blood Bowl yhdistää Games Workshopin Warhammer-teemaa amerikkalaiseen jalkapalloon humoristisella otteella – jos Blood Bowlin taustatarinoihin pureutuu, voi nopeasti löytää hauskoja viittauksia oikeaan maailmaan esimerkiksi örkkien sponsorin Orcidaksen (Adidas) tai jopa kaaosjumala Nufflesta (NFL), jonka huomionosoitus sisältää aina huonoa tuuria pelaajalle. Peli on hyvin asymmetrinen, eli jokainen joukkue on omanlaisensa ja epäbalanssia ei ole täysin edes koitettu välttää, vaikka reunoja on hiottu useaan otteeseen Blood Bowlin pitkän historian aikana.
Pelin kulku
Rotuja pelistä löytyy 23 ja pelaajia on lähelle sata erilaista, joista jokaisella rodulla on vähintään kaksi erilaista pelaajatyyppiä. Kaikilla pelaajilla on omat hyvät ja huonot puolensa.
Necromantic -joukkueen tiedot. Qty kertoo kuinka monta kutakin pelaajaa voi olla joukkueessa maksimissaan. MA = liike, ST = voima, AG = ketteryys, AV = panssari. Skills kertoo mitä taitoja pelaajalla on jo ostovaiheessa. Normal kertoo minkälaisia taitoja pelaaja voi saada, kun pelaaja kehittyy. Double lisää kyseiselle pelaajalle harvinaisempia taitoja vaihtoehdoksi, jos heitit tuplaluvun, kun pelaaja on saamassa uutta taitoa.
Yksi matsi sisältää kaksi erää ja molemmassa erässä on kahdeksan vuoroa per valmentaja. Se valmentaja, jonka joukkueella on enemmän tehtyjä maaleja kahden erän jälkeen voittaa pelin.
Kentälle sijoitetaan pelaajia joukkueittain vuorotellen. Joukkueella voi olla kentällä yhtä aikaa 11 pelaajaa ja joukkueeseen mahtuu kokonaisuudessaan 16 pelaajaa. Pelin alkaessa kolikonheiton voittanut pelaaja saa päättää laittaako pelaajansa ensin kentälle vai laittaako vastapelaaja ensin pelaajansa kentälle. Se pelaaja, joka laittaa ensimmäisenä pelaajansa kentälle, on puolustava joukkue ja seuraavana laittava on hyökkäävä joukkue. Omat pelaajat on sijoitettava omalle kenttäpuoliskolleen ja vähintään kolmen on oltava kentän keskiosalla antamassa tai ottamassa vastaan turpasaunaa. Molemmalla reunakaistaleella saa olla alussa vain kaksi omaa pelaajaa per puoli. Loput pelaajat voidaan laittaa mihinkä vain ruutuihin, kunhan ne ovat omalla kenttäpuoliskolla.
Kenttä on aina mitoitettu samalla tavalla ja kentällä olevat kuvat ovat vain kosmeettisia. Kuva on uusimmasta painoksesta.
Ennen ensimmäistä vuoroa katsotaan kumman joukkuetta tuli kannustamaan enemmän faneja, minkälainen sää kentällä on ja minkälainen tapahtuma aloituspotkusta tulee. Fanien suosion saanut pelaaja katsotaan nopan heitolla ja heiton voittanut pelaaja saa tästä pientä etua pelin kuluessa ja sen jälkeen. Sääheitto saattaa muokata pelikentän sääntöjä hieman tai keli on hyvä ja mitään erikoista ei tapahdu. Aloituspotkusta koituva tapahtuma vaihtelee mitättömästä aika rankkoihinkin tapahtumiin, esimerkiksi fanijoukko saattaa heittää kivellä jotakin pelaajaa tai joku joukkue saa jonkun pienen edun – sääkin voi vaihtua tapahtumasta.
Kun pelaajat ja pallo on saatu kentälle, peli voi alkaa. Hyökkäävä pelaaja aloittaa kurmuutuksen, jonka jälkeen puolustava pelaaja pelaa vuoronsa ja niin edelleen.
Vuorossa olevan joukkueen jokainen pelaaja voi tehdä vuorossa yhden toiminnon. Toimintoja ovat: move, block, blitz, foul, pass ja hand-off.
Move antaa pelaajan liikkua sen verran liikkeitä kuin pelaajalla on maksimiliikemäärä + 2. Yllä näytetyn necromantic joukkuuen zombie esimerkiksi voisi liikkua ”ilmaisesti” neljä liikettä ja kaksi going for it -liikettä. Going for it meinaa, että jokaisesta moisesta liikkeestä joutuu heittämään noppaa ja jos heitosta tulee 1, niin liike epäonnistuu. Noppaa pitää myös heittää, jos pelaaja liikkuu vastapelaajan vierestä – tätä sanotaan dodgeksi. Jokaisen dodgen tulos katsotaan yhdellä d6-nopalla. Peruslaskukaava on 6 - agility. Edellä mainitulla zombiella on agility 2, eli zombien dodge onnistuu 4+ heitolla. Epäonnistuminen dodgessa tai going for it -heitossa päättää joukkueen vuoron, sekä saattaa aiheuttaa haavereita kompastuneelle pelaajalle. Kompastuneen pelaajan kohdalla heitetään kahta d6-noppaa ja tulos summataan, jonka jälkeen tulosta verrataan kaatuneen panssariin – jos summattu luku on isompi kuin panssari, pelaajalle käy jotain hetkittäisesti tai pysyvästi.
Jos panssari menee rikki, Injury table näyttää mitä käy: Parhaassa tapauksessa pelaaja näkee tähtiä vain yhden kierroksen aikana, mutta jos heitto on 10-12, pelaajalle käy pahasti. Kyseisiä taulukoita katsellaan aina kun joku pelaaja kompastuu, taklataan kumoon tai työnnetään katsomoon.
Block-toiminnon voi tehdä vain pelaajat, jotka ovat vastapelaajan vieressä. Noppia heitetään yhdestä kolmeen riippuen mikä on hyökkäävän pelaajan ja kohteena olevan pelaajan voimaero. Voimaan lasketaan pelaajien oma voima sekä muut vieressä olevat pelaajat, jotka voivat sääntöjen puitteissa auttaa tilanteessa olevia pelaajia. Kaikkien blockista kaatuneiden pelaajien tai jopa katsomoon työnnettyjen pelaajien kohdalla heitetään kahta d6-noppaa ja katsotaan menikö kaatuminen panssarista läpi aiheuttaen jotain inhaa tulosta.
Hyökkäysnoppana on d6, mutta siinä on vain viisi erilaista tulosta: attacker down, both down, pushed (kaksi kertaa), defender stumbles ja defender down.
Attacker down tarkoittaa, että hyökkääjä kaatuu ja vuoro päättyy.
Both down tarkoittaa, että pelaajat, joilla ei ole block-taitoa kaatuvat ja jos hyökkääjällä ei ole tätä kykyä niin vuoro päättyy.
Pushed nimensä mukaisesti vain työntää kohdepelaajaa yhden ruudun taaksepäin.
Defender stumbles kaataa kohdepelaajan ja työntää pelaajaa yhden ruudun taaksepäin, mutta jos hänellä on dodge-taito, hän vain työntyy ruudun taaksepäin.
Defender down kaataa kohdepelaajan, joka myös työntyy yhden ruudun taaksepäin.
Kaikki hyökkäysnopan vaihtoehdot vasemmalta oikealle: Attacker down, Both down, Pushed (x2), Defender stumbles ja Defender down. Peliä pelannet tietävät kallon (attacker down) tuottaman tuskan määrän.
Blitz-toiminto yhdistää Moven ja Blockin, mutta tämän toiminnon voi tehdä vain yhdellä pelaajalla vuorossa.
Foulilla rankaistaan maassa makaavaa vastapelaajaa haavereiden toivossa. Kaatuneen pelaajan kohdalla heitetään taas noppaa ja katsotaan menikö rankaisu panssarista läpi. Jos Foulista aiheutunut nopanheitto tuotti tuplat, tuomari passittaa foulaavan pelaajan suihkuun kyseisestä matsista. Ennen maassa makaavan potkaisemista foulaava pelaaja saa liikkua, jos haluaa. Tämän toiminnon voi tehdä vain yhdellä pelaajalla per vuoro.
Pass-toiminnolla pallollinen pelaaja voi heittää palloa mihin ruutuun tahansa, kunhan ruutu ei ole liian kaukana heittäjästä. Onnistuminen lasketaan agilityn mukaan, eli 6 - agility = pienin lukema millä heitto onnistuu. Toki heitto vaikeutuu mitä pidemmälle heitetään. Jos pallo päätyy kiinniottajalle joutuu kiinniottajakin kokeilemaan ketteryyttään samaisella 6 - agility -kaavalla. Heittäjä saa ennen heittoaan liikkua. Pass-toiminnon voi tehdä myös vain yhdellä pelaajalla per vuoro. Mikäli pallo putoaa maahan syystä tai toisesta, joukkueen vuoro päättyy.
Hand-off nimensä mukaisesti antaa pallonkantajan ojentaa palloa toiselle pelaajalle. Pallonkantajan ei tarvitse heittää toiminnon onnistumisesta noppaa, mutta pallon kiinniottajan on koitettava ketteryyttään. Pallonkantaja saa liikkua ennen pallon ojennusta. Jälleen kerran, jos pallo putoaa, niin vuoro päättyy siihen.
Miten maaleja sitten tehdään? No ensinnäkin jonkun pelaajan on noukittava nahkakuula maasta ja tämä tehdään tottakai agility-testillä. Jos pallon onnistui noukkimaan, se pitää joko kantaa vastapuolen maaliin tai heittää pallo pelaajalle, joka seisoo maalissa jo valmiina odottelemassa. Yksi maali on yksi piste.
Kun matsi loppuu, pelaajat saavat urotöistään kokemuspisteitä ja joukkueet saavat rahaa randomin määrän. Rahalla voi ostaa uusia pelaajia, re-rolleja ja jotkut rodut voivat ostaa lääkärin. Re-rollit ovat olennainen osa joukkuetta ja nimensä mukaisesti re-rollit antavat heittää mätäisiä noppia uudestaan. Lääkäri koittaa korjata yhden haavoittuneen pelaajan per matsi, mutta aina siitä ei ole apua.
Fantastista pallopainia
Amerikkalaisesta jalkapallosta poiketen Blood Bowlissa loukkaantumisia tulee pelin edetessä yleensä enemmän kuin pisteitä. Pelit keskittyvät välillä jopa hidassoutuiseen vastapelureiden taaksepäin tönimiseen kunnes joko vastapuoli on täysin silpoutunut tai puolustus rakoilee ja on aika juosta maaliviivaa kohti. Tämän kaavan vakiintumista vastaan taistelee kuitenkin pelin satunnaiset elementit sekä rotujen ja erikoiskykyjen laaja kirjo. Nopat väkisinkin puhaltavat vastatuulta pelaajien tehdessä kymmeniä ellei satoja nopanheittoja per matsi ja parhaitenkin suunniteltu hyökkäys voi romuttua muutaman huonotuurisen vuoron myötä verisesti. Välillä pallonkäsittely sujuu moitteetta, mutta vastapelaajat eivät tahdo kaatua sitten millään ja toisessa matsissa juuri päinvastoin. Yleensä kuitenkin hyvällä suunnittelulla pääsee pitkälle ja kokemuksen myötä turhauttavaa ”huonoa tuuria” tulee vähemmän ja vähemmän, kun riskinhallinta sekä pelaajien sijoittelutaju paranee. Erilaiset rodut voidaan karkeasti luokitella maalintekijöihin, pieksijöihin, hybrideihin ja hassuttelijoihin. Maalintekijät pyrkivät tekemään paljon maaleja ja väistämään taklauksia, kun taas pieksijät koittavat ottaa vastapuolen kuristusotteeseensa ja kävellä hitaasti pallon kanssa maaliviivan yli. Hybridit sisältävät nopeita pelaajia, mutta myös pelaajia, jotka pystyvät taklailemaan vastapelureita pois tieltä samalla luoden lihamuuria avainpelaajien suojaksi. Hassuttelijat koittavat luoda kaaosta pelin keskelle ja vastoin odotuksia viedä voittoja paremmilta joukkueilta.
Pelaajat saavat kokemuspisteitä tehdessään hyvää työtä pelikentällä. Kokemuspisteitä kerääntyy onnistuneella pallonkäsittelyllä ja tekemällä vahinkoa vastapelaajiin – myös pelin lopussa arvottava mvp antaa molemman joukkueen yhdelle pelaajalle kokemuspisteitä. Kun pelaajan kokemuspisteet saavuttavat tietyt rajapyykit, pelaaja saa uuden kyvyn. Kehitettäviä taitoja on noin 50 ja halutessaan valmentaja voi tehdä mitä päättömimpiä yhdistelmiä joukkueelleen, esimerkiksi heiveröiset pallotaiturihaltiat voisivat kehittää vain taitoja, jotka tekevät vastustajien loukkaantumisen todennäköisemmäksi tai huonosti palloa käsittelevät muumiot voisivat alkaa kehittämään pallonkäsittelykykyään. Hyvään tulokseen pyrkivät valmentajat tosin joutuvat ainakin aluksi turvautumaan perushyviin taitoihin, joita tulee käytettyä varmasti joka pelissä. Perushyvien taitojen kehitys ajoissa on järkevää, sillä uusien taitojen rajapyykit nousevat mitä enemmän taitoja pelaajalle on kehitetty. Ensimmäisen taidon saa jo kuudella kokemuspisteellä, kun taas kuudennen ja samalla myös viimeisen taidon saa sadallaseitsemälläkymmenelläkuudella kokemuspisteellä, johon en ole 14 vuoden Blood Bowl -pelihistoriani aikana ylettänyt yhdelläkään pelaajalla (164 on oma ennätykseni ja hän olisi kyllä vielä elossa!).
Kuvassa ogre-joukkueeni paras pelaaja lähes kaikilla mausteilla! (kuva on fumbbl.com sivulta)
Ei herkkua herkkähermoisille
Blood Bowl vaatii sinnikkyyttä, että sen tarjontaan voi todella syttyä. Pikkusääntöjä on paljon ja varsinkin lautapeliversiossa voi tulla hankaluuksia hahmottaa, miten eri testit menee, koska ei ole tietokonetta tekemässä niitä puolesta (vielä). Sääntöviidakon läpi on kuitenkin helppoa astua, jos peliporukasta löytyy pelin säännöt osaava yksilö.
Parhaimmillaan peli tuottaa suurta nautintoa, kun tuuri heittelee molempaa joukkuetta pitkin seiniä aiheuttaen huutonaurua tilanteiden absurdiuden takia, mutta kuitenkin se paremmin pelannut joukkue voittaa niukasti ja molemmalla joukkueella olisi vielä näyttää ehjä joukkue seuraavaa peliä varten. Pahimmillaan toinen joukkueista voi murskata vastustajansa sairaalakuntoon ennen puoliaikaa, jonka jälkeen peli alkaa olla taputeltu, kun pelaajaylivoima on liian vaikea voitettavaksi, sanottakoon, että onneksi tämä on aika harvinaista. Lisäksi huonoimpina päivinä sairaalakunto meinaa myös sitä, että avainpelaajat kuolevat tai huilivat seuraavan pelin yli. Uusimpien sääntökirjojen mukana on onneksi tuotu vähän parannusta pahimpien päivien varalle, sillä jos joukkue joutuisi aloittamaan pelin alle 11 pelaajalla, joukkue täytetään rodun omilla linjamiehillä.
Pelaajien kuolevaisuus on tosin yksi Blood Bowlin hienoimpia ominaisuuksia, sillä se luo joukkueisiin tunnesiteitä. On erittäin kutkuttavaa saada täydellisiä pelaajia joukkueeseen luomaan tuhoa ja tuskaa muiden valmentajien kiusaksi, mutta aina kun sen kehittyneimmän pelaajan laittaa vastustajan lyöntietäisyydelle, takaraivossa pistelee ajatus: ”Mitä jos se nyt kuoleekin?”. Pelaajien vahingoittuminen luo uuden jännityskertoimen mielenkiintoisiksi muotoutuvien maalikilpojen päälle ja jokaisen hyvin menneen pelin jälkeen voi huokaista helpotuksesta. Häviölläkään ei ole niin väliä, kunhan joukkue pysyi kasassa.
Ensimmäinen ja toistaiseksi ainut kerta kun olen saanut tyhjennettyä pelikentän vastapelaajista. Vuoroja oli vielä jäljellä, joten reilun pelin merkiksi piirsin pelaajillani vielä hymiönkin kentälle. (kuva on fumbbl.com sivulta)
Uusi painos, uudet kujeet
En ainakaan vielä omista uusinta versiota lautapelistä, sillä tällä hetkellä sisältö on lähellä vuonna 1994 julkaistun kolmosedition tasoa, minkä jo omistan. Aloituspaketti sisältää saman määrän örkkejä ja ihmisiä kuin vanha versio, joten olisi haaskausta ostaa paketti uudelleen. Uuden version figuurit näyttävät kuitenkin huomattavasti yksityiskohtaisemmilta verrattaen edellisen julkaisun figuureihin. Uudessa paketissa on myös muutamia extrahärpäkkeitä – tärkeimpänä lisänä enemmän noppia. Vanhojen komponenttien omistajana pelkkien joukkueiden ostaminenkin mietityttää, koska pelaajat ovat aikaisempia figuureita suurempia ja testauksessani nämä uudet figuurit eivät kunnolla ole mahtuneet vanhalle hieman pienemmälle kentälle. Figuurien koolla ei ole onneksi mitään väliä, jos jompi kumpi pelaajista omistaa uuden version kentän, sillä myös vanhat figuurit siihen tietysti mahtuvat hyvin. Toisin sanoen uudelle pelaajalle suosittelen ostamaan uuden aloituspaketin, sillä se on hyvä kokeiluversio, minkä päälle rakentaa kokoelmaa. Veteraanille ostos voi olla turhake, sillä kentän lisäksi paketti ei tarjoa tarpeeksi, että sillä pötkisi turnauspeleissä pitkälle. Uusien joukkueiden hintaa kuulemma on saatu alas, mutta nähtäväksi jää pitääkö se paikkaansa – itse odotan mielenkiinnolla mihinkä kuudentoista pelaajan hintahaarukka sijoittuu.
Veteraaneille vielä tiedoksi, että tämä painos on tuonut ison läjän sekä pieniä että hyvinkin merkittäviä muutoksia, mutta en niistä tässä jauha sen enempää, sillä kaikista muutoksista saisi jo oman artikkelinsa, joten käykääpäs vaikka virallisilla www.bloodbowl.com sivulla tarkastamassa, mitä muutoksia on tapahtunut.
Harmaat ovat vanhan painoksen figuureita ja värikkäät uuden painoksen figuureita. (kuva karl69 bgg.com)
Ruusut ja risut
+ Erilaisia rotuja sekä taitoja on paljon ja ne yhdistettynä antavat tilaa monenlaisille pelityyleille.
+ Noppien tuoma arvaamattomuus tuottaa todella viihdyttäviä tilanteita.
+ Peli on ollut olemassa jo 30 vuotta ja sen mekaniikkoja on hiottu vuosikaudet täydellisen epätäydelliseksi, eli peli ei ole täydessä balanssissa, mutta kuitenkin tarpeeksi balanssissa miellyttämään totisempiakin pelaajia.
+ Pelissä on mukava määrä draamaa, koska pelaajat eivät välttämättä pysy hengissä ja eteenkin lautapelissä tämä puoli korostuu figuurien kohdalla, jotka on itse kasannut, maalannut ja niille on saanut kehitettyä taitojakin.
+/- Figuurit eivät ole valmiiksi kasattuja eivätkä maalattuja. Uudet figuurit varsinkin näyttivät todella kivoilta maalattavilta pienine yksityiskohtineen. Jos pelaajia sietää ilman maalausta, ei figuurien kasaus vaikuttanut pitkältä tehtävältä, mutta ylimääräinen askartelu voi olla joillekin ylitsepääsemätön este. Toki extrahinnalla jonkun tyypin voi tähänkin askareeseen varmaankin palkata.
+/- Peli vaatii huomattavan määrän opettelua, että kokeneen pelaajan kanssa pääsee samalle lähtöviivalle, eli yksinkertaisesta pelistä ei ole kyse. Tasoeroa voi kuitenkin loiventaa antamalla kokeneemmalle pelaajalle hassuttelujoukkueita, jolloin pelaaminen on molemmille osapuolille mielenkiintoisempaa.
- Pinna voi olla kireällä matseissa, joissa tuuri on hyvin epätasaista.
----
Olen Risto Sarja, noin kolmekymppinen, pitkäaikainen Magic the Gathering -addikti ja lautapeli-intoilija Jyväskylästä. Riston Lautapelikaappi -artikkelien tarkoitus on avata lautapelien ystäville kokoelmastani pelejä, joista todella pidän, joten artikkelit ovat käytännössä minun suosittelemia pelejä hankintalistoillenne. Olen pelaamistaustaltani ameritrashien suurkuluttaja; eli pelit, joissa matka on tärkeämpi kuin päämäärä ja voittoon ei voi päätyä pelkällä laskupäällä, vaan tuuriakin tarvitaan matkalla, ovat lähimäpänä sydäntäni. Lautapelikaappiini on silti eksynyt loistavia europelejäkin, eli kuutioiden hierojille ja pistesalaattisyöpöille on luvassa mainioita ehdotuksia myös!
Muutama hyväksi koettu lastenpelikin löytyy arseenalista suositeltavaksi.
Toivotan kaikille juustonaksuttomia sekä analyysihalvausvapaita peli-iltoja!